Lastenneuvolaopas

6.5 Lasten kasvatus ja vanhemmuuden roolit

Lastenneuvolaopas
1.6.2004
Sosiaali- ja terveysministeriö

Suositus: Neuvolassa annetaan vanhemmille tietoa lapsen kehitystä edistävistä kasvatustavoista.

Käsitykset suotavasta kasvatuksesta ovat aikojen kuluessa vaihdelleet. Monet tutkimustulokset tukevat käsitystä siitä, että demokraattisella tavalla toteutettu ohjaus edistää lapsen kehitystä sosiaalisesti kyvykkääksi, epäaggressiiviseksi ja itseensä luottavaksi. Lämpö ja huolenpito lisäävät toisten huomioon ottamista, ystävällisyyttä ja itsekunnioitusta (Pulkkinen 1984). Tällaista lapsen kehitykselle edullista kasvatustyyliä on kutsuttu lapsilähtöiseksi kasvatukseksi, ohjaavaksi kasvatukseksi tai lämpimäksi ja turvalliseksi, riittävän auktoriteetin omaavaksi kasvatukseksi (Taulukko «Vanhempien kasvatustyylejä (lähde Aunola 2001) »1).

Ns. lapsilähtöisen kasvatuksen edut on todettu useissa tutkimuksissa ja erityisesti yli 30 vuotta jatkuneessa suomalaisessa Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksessa (Pulkkinen 1996). Lapsilähtöinen kasvatus muun muassa edistää lapsen sopeutumista yhteiskuntaan, tukee lapsen itsetuntoa ja edistää suoriutumista myöhemmin koulussa (Aunola 2001). Lapsilähtöisen kasvatuksen perustana on vanhempien hyvinvointi ja hyvä keskinäinen suhde, lapsen hyvä suhde isään sekä äidin huolehtivainen suhde lapseen.

Huolenpito sisältää emotionaalisen tuen antamisen, lapsen toimintojen valvonnan sekä turvallisuutta luovien rajojen asettamisen. Lapsella on paljon onnistumisen kokemuksia, hän saa kiitosta, eikä rankaisua käytetä kasvatusmenetelmänä. Lapsilähtöinen kasvatus on merkittävä voimavaratekijä lapsen elämässä. (Pulkkinen 2002.) Vanhemmat pitävät lasta merkittävänä persoonana, jonka tarpeet ja mielipiteet otetaan huomioon ja jota ei koskaan hylätä tunnetasolla. Aunolan (2001) tulokset vanhempien suotuisista kasvatustyyleistä ovat samansuuntaisia: Tärkeitä asioita ovat luottamus, lämpimyys, rajojen asettaminen ja kiinnostuneisuus lapsen toiminnoista. (Taulukko «Vanhempien kasvatustyylejä (lähde Aunola 2001) »1.)

Taulukko 1. Vanhempien kasvatustyylejä (lähde Aunola 2001)
Lämmin, turvallinen kasvatus Laiminlyövä kasvatus Autoritaarinen kasvatusSalliva kasvatus
Vahva luottamus lapseen Heikko luottamus lapseen Heikko luottamus lapseen Vahva luottamus lapseen
Vahva kontrolli: kiinnostus, rajat Heikko seuranta, sitoutuminen ja kontrolli Vahva kontrolli: kiinnostus, rajat Heikko kontrolli: vähän kiinnostusta ja rajoja

Aikuiskeskeinen eli aikuisen tarpeista ja mielialoista ohjautuva kasvatus merkitsee riskitekijää lapselle. Se sisältää lapsen näkökulman vähäistä huomioonottoa, vähäistä vuorovaikutusta lapsen kanssa, mielivaltaa, epäoikeudenmukaisuutta ja välinpitämättömyyttä lapsen asioissa. (Pulkkinen 2002). Haitallisia kasvatustyylejä ovat myös liian salliva tai autoritaarinen tyyli. Laiminlyövän kasvatuksen haitat ovat ilmeiset (Taulukko «Vanhempien kasvatustyylejä (lähde Aunola 2001) »1).

Kasvatuksen tukeminen edellyttää erilaisten ympäristötekijöiden ottamista huomioon. On esimerkiksi havaittu, että taloudelliset vaikeudet heijastuvat parisuhteeseen. Huono parisuhde vaikuttaa vanhemmuuden laatuun. Vanhemmat saattavat herkemmin rankaista lasta tai muuttua välinpitämättömämmiksi lapsen tarpeisiin nähden. Tämä taas heikentää lapsen sopeutumiskykyä. (Pulkkinen 2002.) Myös kulttuurierot on tarpeen ottaa huomioon.

Kasvatuksen johdonmukaisuus on tärkeää. Lapsen kannalta on keskeistä, että hänen kasvatukseensa osallistuvat aikuiset toimivat suunnilleen samojen periaatteiden mukaisesti. Tämä koskee ensisijaisesti kotia. Lisäksi päivähoidon ja kodin kasvatuslinjausten tulisi olla riittävän yhdenmukaisia. Neuvolan tärkeä tehtävä on keskustella vanhempien kanssa erilaisista päivähoitomuodoista ja ohjata niihin.

Tutkimusten mukaan moni vanhempi toivoo kasvatukseen liittyvää keskustelua neuvolassa. Neuvolan tehtävänä on tukea vanhempia lastensa kasvatuksessa ja välittää tietoa lapsen kehitystä edistävästä ja toisaalta sitä jarruttavasta kasvatuksesta. Vanhemmat vaikuttavat lapsiinsa monin tavoin, osin tiedostamattaan, osin tietoisesti. Jotta sukupolvien perintönä siirtyviin käytäntöihin voisi vaikuttaa, niistä pitää voida puhua. Hyväksi osoittautunut työväline on vanhemmuuden roolikartta. Siinä on hahmotettu tehtäväkokonaisuuksia tai rooleja, joiden avulla neuvolassa on helppo havainnollistaa vanhempien kasvatusvastuuseen kuuluvia, usein abstraktilta tuntuvia asioita (Helminen amp Iso-Heiniemi 1999, Rautiainen 2001). Vanhemmuuteen kuuluu toimia muun muassa rakkauden antajana, huoltajana, rajojen asettajana, ihmissuhdeosaajana ja elämänopettajana.

Kaikki kasvattajat tekevät myös virheitä, eikä täydellistä vanhemmuutta ole. Hyväksyessään ja tunnustaessaan virheiden tekemisen kasvattaja antaa tilaa myös lapsen epätäydellisyydelle. Hyvän vanhemmuuden tunnuspiirteitä on osata pyytää anteeksi lapselta.

Kirjallisuutta

  1. Eskelinen A. 2000. Rakkautta ja rajoja kasvatukseen: yhdessä elämään. Kirjapaja, Helsinki.
  2. Helminen M-L amp Isoheiniemi M. 1999. Vanhemmuuden roolikartta. Käyttäjän opas. Suomen Kuntaliitto, Helsinki. (www.vslk.fi)
  3. Pulkkinen L. 1996. Lapsesta aikuiseksi. Atena, Jyväskylä.
  4. Rautiainen M (toim.) 2001. Vanhemmuuden roolikartta. Syvennä ja sovella. Käyttäjän opas 2. Suomen Kuntaliitto, Helsinki.