Työterveyslääkäri

Lähikuvassa pääjohtaja Jorma Rantanen – mietteitä eläkkeellelähdön kynnyksellä

Työterveyslääkäri
2003;(3):362-366
Tuija Sirkka

Istun junassa, veturin suunta kohti Helsinkiä. Ihailen alkavaa ruskaa, mietin haastateltavaani. Työterveyslaitoksen pitkäaikainen pääjohtaja Jorma Rantanen on jäämässä eläkkeelle 1.11.03. Vuosien varrella olen kuunnellut Jorma Rantasta eri yhteyksissä, ihaillut hänen selkeää tyyliään ja kykyään tavoittaa olennainen. Kyseessä on henkilö, jonka panos työterveyshuollon ja työlääketieteen parissa on ollut mittava Suomessa ja kansainvälisestikin ja jonka rooli eri luottamustehtävissä tulee jatkumaan edelleen. Hänet valittiin vastikään kansainvälisen työterveyshuoltoalan järjestön, ICOHin uudeksi presidentiksi.

Historiaa

Luotaamme aluksi työterveyshuollon historiaa. Jorma Rantanen on ollut vaikuttamassa Suomen työterveyshuollon voimakkaaseen kehitykseen yli 30-vuotisen pääjohtajauransa aikana. Toki suurteollisuudessa työterveyshuolto oli varsin hyvin kehittynyt jo 30 vuotta sitten, mutta valtaosa työvoimasta oli vailla minkäänlaisia palveluja. Rantanen kertoo, että työterveyshuoltoa yritettiin aluksi järjestää työturvallisuuslain yhdellä tai muutamalla pykälällä … - Silloinen työterveyshuolto oli erittäin monipuolista ja palveluorientoitunutta, itse asiassa meillä työterveyshuollolla on aina ollut hieman taipumusta mennä liian hoitavaan suuntaan. Toisaalta Suomessa haluttiin mennä laaja-alaiseen malliin toisin kuin monet muut maat, jotka käytännöllisesti katsoen melkein kriminalisoivat hoitavan toiminnan. Meillä oli kyse palvelusta. Palveluajatusta ei työturvallisuuslakiin saatu sovitettua. Nousi ajatus, että mitä jos tehtäisiin aivan erillinen laki työterveyshuollosta. Silloinen ministeri Pirkko Työläjärvi innostui asiaan. Ensinnäkin haluttiin, että työterveyshuollon kattavuus laajenee myös pienempiin yrityksiin ja pientyöpaikkoihin sekä omaa työtään tekevien pariin. Toisekseen haluttiin varmistaa lain sisällössä myös ennalta ehkäisevä komponentti. Kolmanneksi haluttiin varmistaa henkilöstöresurssit, niin että työterveyshuoltoa toteuttaa hyvin koulutettu ammattihenkilöstö. Vielä haluttiin turvata työterveyshuollon talous ja rakennettiin Kelan korvausjärjestelmä.

Työterveyshuoltolakiin muovattiin työmarkkinapuolelta osallistumis- ja vaikuttamisperiaatteet niin, että työterveyshuollosta neuvotellaan työpaikan eri osapuolien kesken. Näin saatiin aikaan 78 voimaan tullut työterveyshuoltolaki, jota palveluja tuottava henkilöstö lähti innolla toteuttamaan. Laki vahvisti ammattihenkilöstön asemaa ja turvasi näin työterveyshuollon aidon toteuttamistavan.

Rantanen pitää tämän laaja-alaisen mallin valintaa varsin hyvänä, kun taas muut Pohjoismaat, Ranska ja Belgia ym. menivät erittäin kapean mallin mukaan. Ydinteollisuuden piiristä työterveyshuolto lähtikin leviämään palvelualoille ja pienempiin yrityksiin.

V. 72 aikaansaatu kansanterveyslaki oli saanut terveyskeskukset jo varsin hyvään toimintaan, ja myöhemmin kansanterveyslain 14 §:n pienellä lisäyksellä tuotiin kunnille velvollisuus tuottaa työterveyspalveluja pienyrityksille ja omaa työtään tekeville. Tämä merkitsi kattavuuden piiriin 40 %:n lisäystä. Tällä hetkelläkin terveyskeskusten työterveyshuolto antaa 40 % työterveyspalveluista.

Tutkimus

Keskustelemme työterveyslaitoksen strategiasta edistää ja varmistaa työolojen laatua ja työkykyä ihmisen koko työuran aikana. Näitä edistetään tutkimuksen, kehityksen, palveluiden, koulutuksen ja tiedonvälityksen keinoin. Näiden suhteen pääjohtaja arvioi selvimpien kehitystrendien sisältyvän tutkimukseen. – Työelämän kehitys on niin nopeata, että tutkimus on oikeastaan ainoa, joka voi jotenkin auttaa nopean muutoksen hallinnassa. Tarvitaan myös entistä nopeampia tutkimusmenetelmiä. Ylipäätäänkin tutkimuksen merkitys yhteiskunnassa päätöksen teon ja eri lainsäädäntöjen taustalla kasvaa kaiken aikaa. Tutkimusta lähdetään viemään käytäntöön koulutuksen, tiedonvälityksen ja palvelujen kautta. Rantasen mukaan aina ollaan vaarassa olla vähän jäljessä, mutta kaiken kaikkiaan Suomessa on aika hyvin pystytty kehittämään tutkimusta kansainvälisestikin arvioiden.

Tutkimuksen soveltaminen käytäntöön

Työterveyslaitos on ikään kuin välineellinen vaikuttaja. Työpaikoille ei mennä suoraan, vaan vaikutetaan käytännön toimijoihin. Näitä ovat esimerkiksi työterveyslääkärit ja yleensä työterveyshuolto, työsuojeluorganisaatiot ja työsuojeluviranomaiset sekä itse työpaikat. Käytäntöön vieminen on monimutkainen ja vaativa prosessi, ja tämä edellyttää kaikista eniten kehittämistä jatkossa. Pitää myös tutkia, miten vaikutusketju syntyy mahdollisimman tehokkaasti. Tästä on käynnistettykin tutkimushankkeita. Esiintyy kuitenkin paljon harhoja ja myyttejä, joille ei oikein ole tieteellistä pohjaa. Tieteellisten kanavien lisäksi on luotava käytäntöön suuntautuvia informaatiokanavia. Kliinisessä lääketieteessä luodaan ns. hyviä hoitokäytäntöjä. Meidän on luotava hyviä työterveyshuoltokäytäntöjä eli käytännön toimijoille tuotetaan tarvittavia työkaluja.

Koulutus

Jorma Rantanen katsoo koulutuksen olevan kova haaste nykyajassa. Sukupolvet vaihtuvat, ja esim. työterveyslääkäreidenkin parissa tulee tapahtumaan iso vaihtuvuus joidenkin vuosien kuluttua. Määrällinenkin koulutustarve on merkittävä, ja tällä hetkellä sitä ei kyetä täyttämään. Erikoislääkärituotannon lisäämiskeinoja on kovasti mietitty. On olemassa riski, että määrällisen tuotantopaineen alla tingitään laadusta, ja se kostautuu vakavasti tulevaisuudessa. Alan arvostuksen, uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta kompetenssivaatimuksista tulisi pitää kiinni. Koulutusajat eivät saisi lyhentyä liikaa, koska laatu kärsii. Ammattikunnan ja oman kehityskyvyn kannalta on tärkeää omata hyvä peruskoulutus. Pääjohtaja Rantanen kiinnittää huomiota tässä yhteydessä myös moniammatillisuuteen. Modernissa työterveyshuollossa eivät lääkäri ja työterveyshoitaja riitä, vaan tarvitaan moniammatillinen ryhmä – työhygieenikko, työturvallisuusasiantuntija, psykologi, ergonomi, työorganisaattori. Näitä muita koulutetaan tällä hetkellä hyvin huonosti. Esim. työhygieenikko-koulutus on jotenkin melkein hävinnyt, ja sitä pitäisi kehittää. Kaiken kaikkiaan koulutuksen määrällinen tarve, laatu ja toisaalta moniammatillisen työterveyshuollon rakentaminen koulutustakin apuna käyttäen ovat merkittäviä ongelmia. Tätä varten perustettiin Työterveyslaitokselle valtakunnallinen koulutuskeskus, Rantasen mukaan kovan kädenväännön jälkeen. Keskus aloitti toimintansa 5/02 ja sillä on tavoitteena vastata näihin kolmeen haasteeseen. Sillä on kolme koulutuslinjaa, työterveyskoulutuslinja, työympäristökoulutuslinja sekä työyhteisökoulutuslinja. Näin yritetään TYKY-kolmio täyttää kaikista nurkista.

Nuorten työelämään siirtyminen

Ihmisen työuralla on kolmenlaisia siirtymävaiheita, jotka kaikki ovat kriittisiä. Niihin voi sisältyä valtavia mahdollisuuksia, mutta niihin sisältyy myös riskejä. Nämä transitiot ovat nuorena koulusta työelämään siirtyminen, työuran keskellä paikoista toisiin tai ammateista toisiin siirtyminen sisältäen mahdolliset työttömyyskaudet ja uudelleen työelämään palaamisen. Kolmanneksi tärkeä siirtymisvaihe on ikääntyvän eläkkeelle jääminen.

Nuorten koulutuksessa ja työelämään siirtymisessä pääjohtaja Rantanen näkee monenlaisia haasteita. Nuorten kannalta olisi äärimmäisen tärkeätä, että sisääntulo työelämään olisi menestyksekäs. Tämä vaikuttaa tavattoman paljon siihen, miten nuori jatkossa suhtautuu työelämään, miten näkee mahdollisuutensa ja rakentaa visionsa. Mikäli kokemukset ovat negatiivisia tai terveydelle vaarallisia, tai jos työyhteisö on hyvin kielteinen ja hankala, nämä seikat eivät siivitä positiivista työuraa ja kehitystä. Tämän takia Työterveyslaitoksella käynnistettiin nuorten työohjelma. Erityisesti tarkastellaan, mitä terveys- ja turvallisuusriskejä nuoren työskentelyyn liittyy, koska edessä ovat pitkät latenssiajat ajatellen esim. syövän tai jonkin muun kehittymistä. Nuorilla on myös spesifejä terveysriskejä, joita täytyy tarkkailla. Nuorilla on melko iso vaihteluväli eri asioissa, toiset ovat synnynnäisiä menestyjiä ja toiset syrjäytyvät hyvinkin herkästi. Kuten koululaistutkimukset osoittavat, on noin viidenneksellä erilaisia terveysongelmia, jotka vaikuttavat työelämään. Nämä ovat myöhemmin työelämän ongelmia, työterveyden ongelmia ja nuoret tulisi ohjata oikeanlaisiin ammatteihin ongelmien ilmetessä. Keski-iän ja ikääntymisvaiheen työkykyä voidaan varmistaa tarkastelemalla nuoren työkykyä. Osa tarvitsee erityistä tukea ehkä pidempäänkin. Nuorille voidaan tehdä tietynlaisia vahvistavia toimenpiteitä selviytymisen tukemiseksi, työympäristössä voidaan tehdä sopeuttavia toimenpiteitä. Nämä ovat myös ihmisoikeuskysymyksiä, koska jokaisella tulee olla oikeus voida osallistua työhön. Työelämään osallistuminen on hyvin paljon muutakin kuin pelkästään palkka ja työpaikka. Se on hyvin pitkälti kasvun ja kehityksen paikka.

Tulevaisuuden työelämän työttömyys/työvoimapula-vyyhti

Työttömyys koskettaa erityisesti kahta ryhmää, syrjäytymisriskissä olevia nuoria ja toisaalta niitä ikääntyviä, joilla kompetenssi ja ammattitaito alkavat vanheta. Meillä on suuri määrä ammatteja, jotka ovat kokonaan vanhentuneet ja jäämässä pois. Näitä ikääntyviä pitäisi saada koulutetuksi uudelleen niin, että he voivat ottaa uusia töitä vastaan. Toisaalta sekä nuorissa että ikääntyvissä on myös henkilöitä, jotka ovat ns. vaikeasti työllistettäviä. Työelämässä selviytymisen turvaamiseksi minkä tyyppinen koulutus tahansa takaa sen, että henkilö selviää paremmin kuin ilman koulutusta. Rantanen toteaa tutkimusten osoittavan hyvin vakuuttavasti sen, että parempi koulutustaso varmistaa paremman työllistymisen. Lisäksi on myös helpompi saada työtä, jossa kehittyy ja kasvaa sekä ammatillisesti että ihmisenä. Näin työelämä on rikkaampi. Toki tuolloin voi saada myös paremman palkan. Tärkeä asia on työkyvystä huolehtiminen. Tämä sisältää fyysisen työkyvyn, mutta entistä enemmän myös psyykkisen työkyvyn ja taitopohjasta huolehtimisen. Työelämän nopeassa kehityksessä tieto- ja taitopohja vanhenevat nopeasti, ja hyvällä koulutustasolla henkilö voi varmistaa kouluttautumiskykynsä.

Nykyään on erilaisia näkemyseroja kouluttajien ja kasvattajien keskuudessa. Tällä hetkellä monet työnantajapiirit suosivat nuorten ohjaamista nopeasti ammatilliseen koulutukseen niin, että saadaan varmistettua työvoiman saanti. Pitkiä yleissivistäviä koulutuksia ei näiden näkemysten mukaan suosita. Pääjohtaja Rantanen on tässä eri mieltä. Nuoren kannattaa huolehtia juuri työmarkkinakelpoisuudestaan ja omasta elämästään siten, että kouluttaa itseään hieman laajemmalle kuin tämän päivän tarpeet näyttäisivät osoittavan. Yleissivistävän osuuden, esim. kielitaidon merkitys nousee tässä esille. Monipuolinen ja riittävä koulutus takaa ihmiselle myös tietynlaisen itsenäisyyden ja riippumattomuuden sekä valinnan mahdollisuuden. Tässä suhteessa esimerkiksi lääkärin ammatti on Rantasen mielestä erittäin hyvä sisältäen valtavasti valinnan mahdollisuuksia.

Tulevaisuuden mallit

Työllistymis- ja koulutusasioista keskustellessamme pääjohtaja kertoo miettineensä jonkinlaisten ko-operatiivien järjestämistä, tavallaan vanhanajan osuuskuntien tyyppisesti. Näissä tehtiin yhdessä töitä, pysyttiin työyhteisössä ja työssä mukana ja tehtiin hyödyllisiä asioita. Tällaisiin malleihin toki olisi erityyppisiä esteitä, mutta näin voitaisiin ihmisiä pitää työssä ja hyödyllisessä toiminnassa. Ihmiset eivät olisi aivan ilman työtä työttömyyskorvauksella, vaan voisivat säilyttää ammattitaitonsa ja elämänrytminsä sekä tapahtuisi työssä oppimista ja sosiaaliset kontaktit säilyisivät. Vanhanajan osuustoimintaliike oli Rantasen mukaan aika hyvä malli.

Yleensäkin ihmisten kompetenssista ja työkyvystä huolehtiminen on hyvin tärkeää, sillä tutkimusten perusteella pienikin työkyvyn alentuma näyttää herkästi johtavan työkyvyn tai kompetenssin jälkeenjääneisyyteen. Pidempi poissaolo työelämästä lisää voimakkaasti riskiä syrjäytyä kokonaan työelämästä.

Uuden työterveyshuoltolain ja työturvallisuuslain merkitys työssä selviytymisen tukemiseen

Näissä uusissa laeissa on Rantasen mukaan ainakin osittaisia vastauksia moniin ongelmiin. Sekä työterveyshuoltolaissa että työturvallisuuslaissa on jonkin verran noteerattu työsuhteiden pätkittäisyyttä ja työelämän fragmentoitumista ja myös työeläkelainsäädännössä on nyt otettu näitä asioita huomioon. Vaikka lainsäädännössä näitä periaatteita on hyväksytty, on edelleen suuri käytännön haaste turvata tarvittavat palvelut pätkittäisesti työelämässä oleville. Miten hoidetaan tällaisen työntekijän terveyshuoltopalvelut toimivasti? Miten heidän riskialtistuksensa rekisteröidään ja dokumentoidaan? Periaatetasolla on saavutettu hyvin konsensus siitä, että lyhytkestoisissakin työsuhteissa olevien terveydestä, turvallisuudesta ja sosiaaliturvasta pitää huolehtia. Välttämättä työpaikkaan sidottu työterveyshuolto ei olekaan ainoa ratkaisu. Työntekijähän ei voi jatkuvasti siirtyillä työterveyshuollosta toiseen, jos on esim. parin viikon työsuhteita. Meidän tulee ruveta tarkastelemaan entistä enemmän sitä seikkaa, mikä modernissa yhteiskunnassa ihmisten ympäristöissä ja elinolosuhteissa on pysyvää, jonka varaan voi rakentaa ja mikä on tällaista haihtuvaa, joka tulee ja menee. Ihmisen elämä on kuitenkin n. 80 vuoden projekti ja työelämä taas 40 vuoden projekti. Mitkä asiat ovat pitkien aaltojen kysymyksiä ja mitkä asiat voidaan hoitaa lyhyitten aaltojen strategioitten varassa? Työterveys ja työkyky ovat näitä 40 vuoden projekteja. Mikäli tänä vuonna tapahtuu jotain, se voi kostautua terveysvaurioina v. 2020. Tulevaisuuden malleja täytyy ruveta kehittelemään, nämä ovat todella suuria ja laajakantoisia asioita.

Laaja-alaisen työterveyshuollon merkitys modernissa yhteiskunnassa

Ikääntymisen edetessä ja työn muuttuessa entistä enemmän henkiseksi työksi ovat vireystila, psyykkinen energia ja motivaatio sekä kokonaishyvinvointi tärkeitä. Työympäristössä tulee huomioida työyhteisölliset asiat, sosiaaliset suhteet, psykologiset kuormitustekijät sekä työjärjestelyt jne. Tulee huomioida myös ihmisen kokonaisterveys. Työantajaa ei tulevaisuudessa kiinnosta niinkään paljon se, mistä syystä jokin esim. sairauspoissaoloa tuottava ongelma johtuu, vaan halutaan varmistaa työntekijän pysyminen työssä. Amerikkalaiset tutkijat puhuvat läsnäolosta, enää ei niinkään olla kiinnostuneita poissaolosta. Halutaan varmistaa ihmisen työssä oleminen ja pysyminen. Mitä modernimpaan työelämään mennään, sitä enemmän työterveyshuoltokin laajenee kokonaishyvinvointitoiminnaksi verrattuna alkuaikojen yksittäisten kemikalien terveysvaikutuksen toteamiseen. Toki näitäkään asioita ei saa unohtaa.

Kansainvälisyys ja työterveysalan kehitysyhteistyö

Jorma Rantasella on ollut erilaisia tärkeitä kansainvälisiä luottamustehtäviä ja toisaalta työterveyslaitos ja Rantanen henkilökohtaisestikin ovat tehneet varsin paljon työterveysalan kehitysyhteistyötä. – Suomi on pieni maa ja tavattoman riippuvainen siitä, mitä kansainvälisesti tapahtuu. Oma kansallinen etumme vaatii, että seuraamme mahdollisimman tarkkaan, mitä muualla tapahtuu ja miten muut ratkovat näitä ongelmia. Muilla on paljon samoja haasteita. Toisaalta globaalisti ajatellen muutos ravistelee paljon enemmän sellaisia yhteiskuntia ja työvoimia, joissa ei ole näin vahvoja sosiaalisia turvaverkkoja kuin meillä, myös näin hyvin järjestynyt työterveyshuolto ja työelämä puuttuvat. Maailman työelämässä on 3 miljardia työntekijää, näistä 85 % työskentelee olosuhteissa, jotka eivät ole lainkaan hyväksyttäviä terveyden ja turvallisuuden kannalta. N. 15 %:lla on työterveyshuolto käytettävissään. Kovimmat riskityöt tehdään ilman työterveyshuoltoa ja työsuojelua. Rantanen kertoo meillä nyt lanseeratun base health –konseptin, johon on haastettu myös kansainväliset järjestöt. Tämä muistuttaa varsin paljon Terveyttä kaikille 2000 –liikettä, jossa oli tavoitteena perusterveydenhuolto kaikille. Nyt lähdetään siitä, että perustyöterveyshuolto turvattaisiin kaikille. Se ei voi olla kovin monimutkaista eikä luksusta, mutta minimi työterveyshuolto pyrittäisiin turvaamaan jokaiselle työelämään osallistuvalle. Se ei tule toteutumaan valtaosalla muuna kuin perusterveydenhuollon osana. Tässäkin Suomen terveyskeskusmalli on hyvänä esimerkkinä.

Työnantajien kyky ottaa haasteet vastaan

Rantanen katsoo tilanteen tulevan muuttumaan siinä, miten työnantajat entistä paremmin näkevät työntekijöiden hyvinvoinnin tukemisen merkityksen. Tällä hetkellä on valitettava piirre se, että työterveyshuoltoja ulkoistetaan ja tämä irrottaa työterveyshuollon entisestäänkin yrityksen sisäisestä elämästä. – On selvää, että työterveys kasvaa arvaamattomaan arvoon, kun esimerkiksi inhimillisen pääoman merkitys kasvaa suhteessa aineelliseen pääomaan. Inhimillisen pääoman käytössä taas siirrytään työhyvinvointi-riippuviin kysymyksiin siten, että henkinen työ ei tapahdu muuta kuin suhteellisen hyvissä olosuhteissa ja hyvässä työympäristössä. – Näkisin, että työterveyshuollolla on hyvät ennusteet ja tulevaisuus, kunhan turvataan tietyt edellytykset. Ensinnäkin palvelujen tulee olla kaikkien saatavilla, toisekseen näiden sisällön tulee vastata todellisia ja jatkuvasti muuttuvia tarpeita. Kolmanneksi on edellytyksenä, että niitä toteuttaa ammattitaitoinen ja monipuolinen henkilöstö. Pääjohtaja Rantanen kertoo olevansa varsin optimistinen.