Työterveyslääkäri

Taiji - liikettä mielelle ja keholle

Työterveyslääkäri
2007;25(2):30-33
Markku Aaltonen

Taiji on (myös Tai Chi, T'ai Chi) on kiinalainen liikuntamuoto, joka edistää lihasten toimintakykyä ja liikkeiden koordinaatiota sekä parantaa tasapainoa ja keskittymiskykyä. Se myös rentouttaa ja rauhoittaa mielen. Nykymuotoonsa taiji alkoi kehittyä 1600-luvulla, mutta sen juuret ulottuvat pitkälle Kiinan historiaan. Nykyään se on levinnyt laajasti länsimaihin. Taiji kuuluu osana ns. wushu - itsepuolustuslajeihin. Tästä ehkä johtuu taijin kansanomainen nimitys "kiinalainen varjonyrkkeily".

Taiji on keskittynyttä liikuntaa, jossa tehdään tietty liikesarja hitaasti alusta loppuun. Näitä liikesarjoja on olemassa useita. Suomessa yleisin on ns. lyhyt 24-osainen Yang-perheen sarja. Taiji sopii kaiken ikäisille ja kaiken kuntoisille. Se voi elvyttää kiinnostuksen liikkumiseen tarjoamalla vaihtoehtoisen lähestymistavan. Tavallisesti taijita tehdään ulkona aamulla tai illalla. Suomessakin on jo totuttu puistoissa taijita tekeviä ihmisryhmiin. Opetus annetaan kuitenkin pääasiassa sisätiloissa, jolloin asusteeksi sopii joustava verryttelyasu ja voimistelutossut tai vastaavat. Taiji ei todellakaan ole mikään välinelaji.

Taijin olemus

Taiji kuuluu ns. "pehmeisiin" itsepuolustuslajeihin, jossa periaatteena on voiman voittaminen pehmeydellä. "Kovia" lajeja ovat esimerkiksi kung fu tai wushu-lajit. Tajille on ominaista hitaat, pyöreät liikkeet, jotka seuraavat jouheasti toisiaan. Liikkeet tehdään pehmeästi ja rauhallisesti, liike on tasaista ja jatkuvaa. Tässä mielessä taiji poikkeaa joogasta, jossa puolestaan otetaan tietty asento ja pysytään siinä asennossa tietyn ajan. Taijita tehdään usein ryhmässä, jolloin ryhmä seuraa opettajan liikkeitä. Taijin hyödyt kuitenkin korostuvat silloin, kun tekijä on oppinut sarjan ulkoa ja voi tehdä sitä myös yksin.

Taijin harjoittamisella tähdätään tietoisuuden kasvattamiseen omasta tasapainosta ja liikeradoista. Itsepuolustuslajeissa tasapainon hallinta on kaiken lähtökohta. Taijin juuret ovat itsepuolustustaitojen harjoittamisessa, vaikka nykyisin sitä ei välttämättä enää mielletä itsepuolustuslajiksi. Se voidaan nähdä enemmän liikemeditaationa tai vain puhtaasti voimisteluharjoituksena. Taijin tekemisellä ja katselemisella on myös esteettinen vaikutus, jonka arvoa ei voi väheksyä. Useimmiten taijin harjoittamista kuitenkin perustellaan sen myönteisillä terveysvaikutuksilla.

Taiji on pääasiassa yksin tehtävää harjoittamista, jossa ei ole vastustajaa, kuten esim. karatessa. Taijissa tunnetaan kuitenkin ns. push hands - pariharjoituksia, jossa koetetaan saada toinen osapuoli pois tasapainosta pehmeillä käsiliikkeillä.

Taijita ei tehdä suorin polvin vaan laskeudutaan ns. koukkupolvi -asentoon. Se on sama asento, kun lasketaan esim. suksilla mäkeä. Tämä mahdollistaa tarkan tasapainon hallinnan kaikissa hitaissa liikkeissä, painon vaihdoissa jalalta toiselle sekä potkuissa. Mitä syvemmälle laskeudutaan ja mitä hitaammin liikutaan, sen tehokkaampaa liikunta on. Taijin onkin arvioitu olevan keskiraskasta liikuntaa.

Vartalo on suorassa ja katse seuraa horisonttia. Käsivarret tekevät pyöreitä liikkeitä. Taijissa on myös melko paljon pehmeitä vartalon käännöksiä, jolloin eri nivelten liikuntakykyä voidaan parantaa. Periaate on, että vain ne lihakset ovat käytössä, joita tarvitaan. Muut lihakset ovat rentona.

Yleensä taijita tehdään ilman "aseita", jolloin puhutaan "nyrkki"-taijista (taijiquan). On myös paljon harjoituksia, joissa käytetään erilaisia välineitä, kuten miekkaa, käyrää sapelia tai pitkää kaksimetristä puukeppiä. Ilman välineitä tehtävä taiji on laajimmalle levinnyt harjoittelun muoto. Kovista lajeista poiketen taijissa ei tunneta asteita taikka erivärisiä vöitä.

Hidas liike on tavallisesti samalla nopeudella etenevää, mutta tässä on poikkeuksia eri suuntausten välillä. Tunnetuimpia tyylisuuntauksia ovat seuraavat:

  • Chen-tyyli on vanhin tyylisuunnista, muut ovat kehittyneet siitä.
  • Yang-tyyli on laajimmalle levinnyt taijin harjoittelumuoto.
  • Wu-tyyli on toiseksi levinnein tyylisuunta.
  • Wu/Hao-tyyli on kehittynyt Yang-tyylistä.
  • Sun-tyyli, joka on näistä viidestä tyylisuunnasta harvinaisin

Yang-tyylissä on useita liikesarjoja, joista tunnetuin on Beijingissä vuonna 1956 kehitetty 24 liikkeen sarja. Sen kesto on nopeudesta riippuen 5-10 minuuttia. Se voidaan haluttaessa toistaa useita kertoja peräkanaa. Yang-tyylin 88-osainen sarja puolestaan kestää jo noin 30 minuuttia ja on huomattavasti vaativampi kuin lyhyt sarja. Siksi 24-osainen sarja on hyvä harjoitus vasta-alkajille.

Taijin tyylisuunnasta riippumatta perusperiaatteet ovat aina samat. Siinä korostuvat tyyneys, keskittyminen, mielen ja vartalon rentouttaminen, liikkeiden luonnollisuus ja yhtenäisyys sekä niiden suorittaminen ilman ulkoisesti näkyvää voimanponnistusta. Tämä luo sekä tekijälle että katsojalle maagisen tunnelman.

Taijin terveysvaikutuksista

Taiji on sopiva harjoittelumuoto useille, sillä liikkeet tehdään tasaisessa ja hitaassa tahdissa. Yang-tyylin taijissa ei ole nopeita tai äkkinäistä voimaa vaativia liikkeitä, joten vahingoittumisen riski on erittäin pieni. Laji ei juurikaan rasita niveliä tai muita vartalon osia, vaan pikemminkin vahvistaa niitä. Liikkuminen hitaasti liikemuodosta toiseen saa nivelet toimimaan ja auttaa niitä pysymään liikkuvina.

Harjoituksessa mielen on oltava mukana, koska muuten siitä ei yksinkertaisesti tule mitään. Samaan aikaan on oltava täysin tyyni, mutta silti keskittynyt. Tämä on erittäin hyvää harjoitusta mielelle. Se rauhoittaa keskushermostoa, joka taas osaltaan vaikuttaa muiden kehon osien toimintaan. Kaikki nämä yhdessä tekevät taijista monipuolisen, kehon terveyttä edistävän lajin.

Johtuen taijin pehmeästä luonteesta sopii sen harjoittaminen myös henkilöille, joiden kunto tai terveys on tavallista heikompi. Näiden henkilöiden on kuitenkin tärkeää ennen harjoittelun aloittamista ja jatkossa keskustella lääkärin kanssa. Erittäin tärkeää on myös kertoa taiji-ohjaajalleen omaan harjoitteluun vaikuttavista seikoista.

Taijin terveysvaikutuksista on julkaistu runsaasti tieteellisiä artikkeleita. Klein ja

Adams (2004) tekivät laajan kriittisen kirjallisuuskatsauksen taijin terapeuttisista vaikutuksista. Yli 200 julkaistun tutkimuksen joukosta he löysivät 17 tutkimusta, jotka täyttivät hyvän tieteellisen tutkimuksen laatukriteerin. Tulokset vahvistivat käsityksiä taijin terapeuttisista vaikutuksista. Sen mukaan taijin harjoittaminen parantaa elämänlaatua ja fyysistä toimintakykyä. Tässä korostuu tasapainokyvyn parantuminen ja kaatumisen riskin väheneminen, verenkiertoelimien toiminnan vahvistuminen, kivun hallinnan parantuminen, immuunijärjestelmän vahvistuminen ja tuki- ja liikuntaelinten toiminnan sekä liikeaistin parantuminen.

Kuramoto (2006) puolestaan omassa kirjallisuuskatsauksessaan totesi, että taiji voi parantaa ikääntyneiden henkilöiden tasapainokykyä, vähentää kaatumisen pelkoa, lisää joustavuutta sekä henkistä hyvinvointia, parantaa unen laatua sekä verenkiertoelinten toimintaa. Toisaalta Kuramoto toteaa, että lisätutkimus on tarpeen varsinkin nuorten ja keski-ikäisten henkilöiden osalta. Hän jatkaa, että taijin myönteiset vaikutukset voivat johtua yksinkertaisesti sen rentouttavasta ja meditatiivisesta olemuksesta. Onhan taijita tehty aktiivisesti Kiinassa jo yli kolme vuosisataa.

Verhagen et al (2004) päätyivät samansuuntaisiin tuloksiin omassa kirjallisuuskatsauksessaan kuin Kuramoto. Cumming (2002) päätyi omassa kirjallisuuskatsauksessaan johtopäätökseen, että suuren kaatumisriskin omaavien henkilöiden turvallisuutta voidaan parantaa taiji-harjoituksilla. Toisaalta tutkimus ei pystynyt selvittämään, minkä tyyppiset harjoitukset olisivat tehokkaimpia.

Abbot et al (2007) puolestaan tutkivat, miten taijin harjoittamisella voidaan vaikuttaa päänsärkyyn. 15 viikon taijin interventiojakso koehenkilöillä paransi tilastollisesti merkitsevällä tasolla päänsärky-statusta (HIT indeksi) verrattuna kontrolliryhmään. Taijin harjoittamisella todettiin myös muita hyvinvointivaikutuksia.

Taiji harrastuksena

Ehkä suurin rajoitus taijin harjoittamisessa on aloittamisen vaikeus. Aloittelija kohtaa monta pulmaa oman kehon hallinnassa, joista tasapainon hallinta lienee vaikein. Monen eri hitaan liikkeen samanaikainen tekeminen tuottaa myös vaikeuksia. Taijin opettelu alussa vaatii hyvää motivaatiota. Ehkä tästä johtuu, että taiji valitsee tekijänsä. Osa kokee nopeasti, että tämä ei ole minua varten ja siirtyy muihin lajeihin. Toiset kokevat löytäneensä elämäänsä uuden hienon sisällön, joka tuo heille jatkuvasti iloa.

Taiji on halpa harrastus. Se ei ole välinelaji, vain verryttelyasu ja kiinatossut riittävät. Se sopii matkustavaisille erinomaisesti, sillä jo pienessäkin hotellihuoneessa sen tekeminen onnistuu ja rauhoittaa mielen.

Taijita voi tehdä sekä yksin että yhdessä. Alussa opettelu tapahtuu seuraamalla opettajan liikkeitä. Yksin tehdessä taiji on mietiskelyä. Yhdessä tekeminen luo puolestaan yhteisöllisyyttä. Taijin avulla voi löytää uusia hyviä ystäviä.

Taiji on myönteisellä tavalla vaihtoehtoliikuntaa. Se voi aktivoida muuhunkin liikuntaan ihmisiä, jotka eivät ennestään harrasta liikkumista. Taiji sopii hyvin työpaikkaliikunnaksi, koska sitä voidaan tehdä vaikka työpaikan käytävillä. Siinä ei tule edes välttämättä hiki, mutta se virkistää mielen ja kehon. Se on erinomainen rentoutusmuoto, koska sitä tehdessä ei voi ajatella muita asioita. Taiji on ennakoivaa terveysliikuntaa vanhuutta silmälläpitäen eli se on investointi tulevaisuuteen. Minkä nuorempana oppii, sen vanhana taitaa.

Tämän artikkelin kirjoittamisessa on hyödynnetty seuraavia verkkosivustoja:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taijiquan

http://en.wikipedia.org/wiki/Tai_Chi_Chuan

http://www.taiji.fi/

http://www.taijiquan.fi/taijiquan.htm

Markku Aaltonen
TkT, tiimipäällikkö, taiji-opettaja
Työturvallisuustiimi, Inhimillinen työ osaamiskeskus, Työterveyslaitos
mailto:markku.aaltonen@ttl.fi

Kirjallisuutta

  1. Abbott RB, Hui KK, Hays RD, Li MD, Pan T. A Randomized Controlled Trial of Tai Chi for Tension Headaches. Evid Based Complement Alternat Med. 2007 Mar;4(1):107-113.
  2. Cumming RG. Intervention strategies and risk-factor modification for falls prevention. A review of recent intervention studies. Clin Geriatr Med. 2002 May;18(2):175-89.
  3. Klein PJ, Adams WD, Comprehensive therapeutic benefits of Taiji: a critical review. Am J Phys Med Rehabil. 2004 Sep;83(9):735-45.
  4. Kuramoto AM. Therapeutic benefits of Tai Chi exercise: research review. WMJ. 2006 Oct;105(7):42-6.
  5. Verhagen AP, Immink M, van der Meulen A, Bierma-Zeinstra SM. The efficacy of Tai Chi Chuan in older adults: a systematic review. : Fam Pract. 2004 Feb;21(1):107-13.