Työterveyslääkäri

Jatkuvat kivut voivatkin olla masennusta

Työterveyslääkäri
2005;23(3):327
Tytti Hämäläinen

Masennus on vaikeimmin tunnistettavia sairauksia. Vielä vaikeammaksi sairauden tunnistamisen tekee se, että yhä useamman ensioireena ovat olleet epämääräiset kivut, joita ei aina ole ajateltu merkkinä masennuksesta. Tytti Hämäläinen sai virikkeen juttuunsa englantilaistutkimuksesta ja lähti haastattelukierrokselle Oulun Yliopistolliseen Keskussairaalaan ja Seinäjoen seudun mielenterveyskeskukseen.

Mielialaan liittyvien oireiden ohella myös keho oireilee masennuksesta. Lähes kolme neljäsosaa masennukseen sairastuneista on huomannut, että heidän ensioireitaan olivat erilaiset kivut.

– Ihmisten kehot oirehtivat masennukseen erilailla. Yhdellä oirehtii pää, maha tai hartiat, toisella suu, kolmannella nivelet, Oulun Yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian erikoislääkäri Liisa Kantojärvi luettelee.

New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan 69 prosenttia masennuspotilaista kertoi lääkäreille ensisijaisena oireenaan epämääräisiä fyysisiä kipuja.

– Olen huomannut sen työssäni, epämääräiset oireet ja kivut peittävät masennuksen, Seinäjoen seudun mielenterveyskeskuksen sairaanhoitaja Kristiina Huhtamäki kertoo.

Huhtamäki piti kevään aikana Seinäjoen terveyskeskuksessa kahtena iltapäivänä viikossa vastaanottoa, jonne terveyskeskuslääkärit ohjasivat potilaita, joilla epäiltiin olevan masennus. Vaikka Huhtamäki ottikin vastaan epäiltyjä masennuspotilaita, saattoi vasta sivukäänteessä tulla ilmi, että kyseessä onkin masennus, joka vaivaa.

– Masennus on todella vaikea tunnistaa, Huhtamäki toteaa jo tutuksi tulleen toteamuksen.

Depressiohoitajia tarvitaan

Kolmevuotinen Pohjalaiset masennustalkoot sijoitti Huhtamäen terveyskeskukseen, jonne saadaan toivottavasti depressiohoitajan virka.

– Osoitimme, että perusterveydenhuollossa tarvitaan tällaista palvelua. Tarkoituksena on myös osoittaa, että lievä ja keskivaikea masennus voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa.

Huhtamäelle oli varattu potilaan kanssa ensitapaamiseen tunti, joka usein venyi puoleksitoista tunniksi. Terveyskeskuslääkäreillä ei aika riittäisi tällaiseen, sillä ovella odottaa aina seuraava potilas kymmenen minuutin välein.

Joidenkin tutkimuksien mukaan vain puolet masennukseen sairastuneista on hoidon piirissä.

– Koulutuksen puute ei ole ongelma, vaan ajanpuute. Lääkäreille tulisi antaa perusterveydenhuollossa reilusti työrauhaa potilaan tutkimiseen, Kantojärvi painottaa.

Syynsä voi olla siinäkin, etteivät potilaat halua myöntää olevansa masentuneita. Leimautumisen pelko on kuitenkin turha, sillä masennus on Suomen yleisin sairaus: vain neljäsosa suomalaisista ei sairastu depressioon, ja masennuslääkkeiden käyttö lisääntyykin vuosittain 14–15 prosenttia.

Potilaille aikaa

Pohjalaislääkäreitä on koulutettu tunnistamaan masennus. Lääkäreille kerrottiin, että kivut ovat usein masennuksen ensimmäinen oire, ja heihin yritettiin valaa myös rohkeutta kysellä potilailta heidän oireistaan ja kuunnella heitä.

– Ei kukaan kaadu ovesta sisään ja julista "mulla on depressio"! Kantojärvi toteaa ja lisää, että usein lääkärin vastaanotolle tullaan reippaana, vaikka masentaisikin.

Jos potilas ei sano tuntevansa muitakin tyypillisiä masennuksen oireita kuten unihäiriöitä tai ruokahaluttomuutta, lähtee lääkäri helposti miettimään kivun poistamista. Ja kipujahan riittää.

– Sellainen sanonta on, että jos 40 vuotta täyttänyt ihminen ei aamulla herätessään tunne kipua, hän on kuollut, Kantojärvi naurahtaa.

Haastattelu on aiemmin ilmestynyt sanomalehti Ilkassa.

Tytti Hämäläinen
"kesätoimittaja"
tytti.hamalainen@uwasa.fi