Työterveyslääkäri

Opiskeluterveys koostuu monen toimijan yhteistyöstä

Työterveyslääkäri
2009;27(1):21-24
Kristina Kunttu

Opiskelun edistymistä tai jumiutumista on viime vuosiin saakka liian usein pidetty vain opiskelijan omasta kyvykkyydestä tai motivaatiosta riippuvana. Kenties ei ole haluttu tiedostaa, mitkä kaikki asiat näihin vaikuttavat, jolloin on voitu helpommin - ikään kuin oikeutetusti - jättää opiskelun ongelmat huomiotta. Opiskelijan työterveysasiat, opiskeluterveys, kaipaavat lisää suunnitelmallisuutta, moniammatillista näkemystä ja yhteistyötä.

Työelämässä on luonnollista puhua työterveydestä, työterveyshuollosta, työturvallisuudesta, työkyvystä ja työkykyä edistävästä toiminnasta. Opiskelu on opiskelijan työtä useita vuosiakin ja oppilaitos on opiskelijan työpaikka. Siksi olisi aivan loogista puhua opiskeluterveydestä, opiskeluterveydenhuollosta, opiskeluturvallisuudesta, opiskelukyvystä ja opiskelukykyä edistävästä toiminnasta. Opiskeluterveydestä en ole kuullut puhuttavan, opiskelijan hyvinvoinnista kyllä paljonkin. Opiskelukyvyn puutetta on käsitelty suppeasti vain mielenterveyden ongelmana - laaja-alaisena työkykyä vastaavana käsitteenä sitä ruvettu pohtimaan ja määrittelemään vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aiemmin käytössä ollut termi opiskelijaterveydenhuolto muutettiin vuonna 2007 kansanterveyslaissa opiskeluterveydenhuolloksi, mikä avaa näkökulman myös yhteisöihin. Samassa yhteydessä kohderyhmä laajeni käsittämään kaikki muut kuin perusopetusta antavien koulujen opiskelijat eli käytännössä lukioiden, ammattioppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijat, kaikkiaan yli 600 000 opiskelijaa.

Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä

Työkykymallia hyödyntäen on laadittu opiskelukykymalli, joka sisältää opiskelijan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeät asiat (kuvio). Opiskelukyky määrittyy tässä paitsi yksilön terveytenä ja voimavaroina myös opiskelutaidoista, opetuksesta ja opiskeluympäristöstä tulevien tekijöiden kautta. Työ- ja opiskelukykymallien osatekijöistä kolme on toisiinsa verrattavia: terveys ja voimavarat -ulottuvuus on sama molemmissa, työympäristöä vastaa opiskeluympäristö ja ammattitaitoa opiskelutaito. Opiskelukykyä kuvaavan mallin erityispiirre on opetus ja ohjaustoiminta, jolle ei ole vastinetta työkykymallissa. Työn ja opiskelun välillä on toki muitakin erottavia piirteitä. Opiskelijalla ei esimerkiksi useinkaan ole selkeää käsitystä tulevan koulutuksen sisällöstä ja luonteesta, kun sen sijaan työhön hakeudutaan yleensä hyvin tiedoin tulevista työtehtävistä. Sairastuminen ei opiskelijalla johda palkalliseen sairauslomaan ja sallittuun lepoon, vaan tenttien ja töiden ruuhkautumiseen ja uudelleensuorittamiseen.

Opiskelukykymallissa omat voimavarat tarkoittavat opiskelijan persoonallisuutta, elämäntilannetta, sosiaalisia suhteita, fyysistä ja psyykkistä terveydentilaa sekä terveyteen vaikuttavia käyttäytymistottumuksia. Kokemus elämänhallinnasta, omien voimien ja kykyjen riittävyydestä sekä sosiaalinen tuki ovat tärkeitä hyvinvointiin ja opiskelujen sujumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Opiskelijan ammatillista osaamista ovat opiskelutaidot, joita ovat teknisten taitojen lisäksi esimerkiksi opiskelun merkitys opiskelijalle, ongelmanratkaisukyvyt, oppimistyylit, kriittinen ajattelu sekä sosiaaliset taidot, kuten esiintymistaidot. Tärkeitä taitoja ovat myös opintosuunnitelman teko ja ajankäytön suunnittelu. Opiskelutaidollisten valmiuksien merkitys nousi voimakkaasti esiin tutkimuksessa, jossa selvitettiin yliopisto-opiskelun sujumattomuuden syitä.

Opetuksen ja ohjauksen merkitys opiskelukyvylle on äärimmäisen tärkeä. Pätevä ja asiantunteva opetus- ja ohjaustoiminta on keskeinen opiskelukykyä rakentava tekijä. Siihen kuuluu riittävä vuorovaikutus opettajan ja opiskelijan välillä sekä palautteen anto ja arviointi. Myös tuutorointi ja opiskelijan integroituminen opiskeluyhteisöönsä ovat osa tätä toimintaa. Opiskelustressin aiheista monet liittyvät opetuksen ja ohjauksen alueeseen: tentit ja arvioinnit, käytettävissä oleva aika uuden oppimiseen, opiskeltavan asian paljous, palautteen riittämättömyys, vaatimukset.

Opiskeluympäristö sisältää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön. Fyysinen opiskeluympäristö koostuu erilaisista oppimisympäristöistä ja fyysisistä opiskeluolosuhteista, opintojen järjestämisestä, opetusvälineistä ja taukotiloista. Opiskeluyhteisöjä ovat sekä oppilaitosten sisäiset yhteisöt että opiskelijoiden omat yhteisöt. Psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö sisältää henkilökunnan ja opiskelijoiden välisen ja keskinäisen vuorovaikutuksen, opiskeluilmapiirin ja opiskelijayhteisöjen tarjonnan. Vertaistuen on havaittu olevan yhteydessä opiskelujen sujumiseen.

Hyvinvointityö edistää opiskelukykyä

Opiskelukykymallin taustalla vaikuttavat luonnollisesti yleiset sosioekonomiset, kulttuuriset ja ympäristön olosuhteet ja asenteet. Nämä välittyvät opiskelukykyyn yhteiskunnallisten instituutioiden kautta opiskelijan voimavaroja, opiskelutaitoja, opiskeluympäristöä ja opetustoimintaa vahvistaen tai heikentäen.

Opiskelukyky on toiminnallinen kokonaisuus, jossa eri osatekijät vaikuttavat toisiinsa - kyse on myös tasapainosta. Näin esimerkiksi hyvä opetus, hyvät opiskelutaidot tai tukea antava vuorovaikutuksellinen opiskeluyhteisö auttavat, jos elämäntilanne tilapäisesti heikentää persoonallisia voimavaroja. Motivaatio-ongelmissa hyvä opetus ja opiskeluyhteisö vahvistavat opiskelualan kiinnostavuutta. Jos omat voimavarat ovat hyvät, ne kantavat myös puutteellisten opiskeluolosuhteiden yli. Puutteellista opiskelutaitoa puolestaan voidaan korjata ohjaustoimin tukemalla opiskelijaa löytämään hänelle soveltuvia työtapoja ja vahvistamalla hänen itseluottamustaan oppijana.

Vaikuttamalla opiskelukyvyn kaikkiin ulottuvuuksiin ja niissä tunnistettaviin tekijöihin voidaan edistää opiskelijan opiskelukykyä. Tämä tehtävä kuuluu kaikille opiskelijoiden toimintaympäristöön vaikuttaville organisaatioille, opiskeluterveydenhuollon lisäksi läheisimmin tietysti oppilaitoksille ja opiskelijajärjestöille. Vain toisen asteen oppilaitoksilla on lainsäädännöllinen velvoite tällaiseen opiskelukykyä edistävään toimintaan opiskelijahuollon kautta.

Lukiolaissa ja ammatillisista koulutuksista annetussa laissa määritellään opetussuunnitelmaan kuuluva opiskelijahuolto. Sillä tarkoitetaan opiskelijan hyvän oppimisen, hyvän fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa. Opiskelijahuollon tavoitteena on luoda terve ja turvallinen oppimis- ja kouluympäristö, suojata mielenterveyttä, ehkäistä syrjäytymistä ja edistää kouluyhteisön hyvinvointia.

Korkeakouluissa tehdään muuta kuin opetuksen kehittämiseen liittyvää opiskelukykyä edistävää työtä varsin vaihtelevasti. Yksilöllistä opiskelijahuoltoon verrattavaa terveydenhuollon ja korkeakoulun yhteistyötä on äärimmäisen vähän. Opintopsykologeja on joissakin korkeakouluissa ja heidän työnsä kohdistuu sekä suoraan opiskelijoihin että opiskeluyhteisöihin mm. opettajien koulutuksen ja tukemisen kautta. Yhteisöllisen työn lisäämiseksi on useisiin korkeakouluihin perustettu eri organisaatioiden edustajista koostuvia hyvinvointityöryhmiä. Tällä hetkellä ehkä laajimmin tarjolla olevaa opiskelijoiden "tyky-toimintaa" ovat useiden yliopistojen monipuoliset liikuntapalvelut, joiden järjestämisen juuret ulottuvat jo 60-luvun lopulle. Ammattikorkeakoulujen liikuntamahdollisuudet ovat selvästi huonommat.

Opetuksen järjestäminen ja opiskeluympäristöstä huolehtiminen ovat luonnollisesti oppilaitosten vastuulla. Niiden tehtävänä on huolehtia myös monista opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvistä asioista, jotka koskettavat terveydenhuoltoa. Tällaisia ovat esimerkiksi opiskeluyhteisön hyvinvointi, kriisisuunnitelmat, oppimisvaikeudet, opiskelutapaturmat, opiskelijoiden liikuntamahdollisuudet, jännittämisongelmat, kansainvälisen vaihdon kysymykset, vammaisten opiskelijoiden erityisjärjestelyt ja tulevan ammatin työterveysasiat. Hyvinvointiin vaikuttavia osa-alueita ovat myös mm. opiskelija-asuntojen tarjonta, opiskelijaravintolapalvelut ja vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet. Opiskelijajärjestöillä on osansa näissä mm. sosiaalipoliittisen toiminnan, alayhdistystensä sekä opiskelijatuutoroinnin kautta.

Opiskelukyvyn malli auttaa jäsentämään eri toimijoiden rooleja ja yhteistyömahdollisuuksia opiskelukyvyn tukemisessa ja edistämisessä. Oppilaitosten, terveydenhuollon ja opiskelijajärjestöjen yhteistyönä tulisi laatia kullekin oppilaitokselle hyvinvointiohjelma, joka kokoaisi yksiin kehyksiin yksilöllisen ja yhteisöllisen hyvinvointityön.

Opiskeluterveydenhuollon erityishaasteet

Opiskelijat elävät samanaikaisesti kahden merkittävän muutosvaiheen keskellä. Nuoret ja nuoret aikuiset läpikäyvät aikuistumis- ja itsenäistymisprosessia ja samalla suorittavat tutkintoon tähtääviä opintoja hankkiakseen työelämävalmiuksia. Suurten kehityspsykologisten muutosten onnistunut läpikäyminen vaatii nuorelta paljon voimavaroja. Lisäksi opiskelu tuo mukanaan monia ulkoisen elämäntilanteen muutoksia. Opiskelu edellyttää runsaasti omakohtaista vastuuta valinnoista, opintojen suunnittelusta ja ajankäytöstä. Se edellyttää hyviä kognitiivisia valmiuksia, luovaa ajattelua ja tiedonkäsittelyä. Nämä ovat herkkiä häiriintymään esimerkiksi univajeen, masentuneisuuden, huonojen opiskelu-olosuhteiden tai ristiriitojen seurauksena. Näin opiskelu asettaa opiskeluterveydenhuollolle erityisiä haasteita. Opiskeluterveydenhuollon erityispiirteet edellyttävät myös henkilökunnalta erityistä perehtyneisyyttä kohderyhmänsä kehitysvaiheeseen, terveysongelmiin ja opiskelukykyyn vaikuttaviin tekijöihin.

Opiskeluterveydenhuollon järjestäminen on kunnan tehtävä, mutta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen osalta palvelut voidaan kunnan suostumuksella järjestää myös toisin. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö onkin vastannut yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuollosta jo vuosikymmeniä. Kansanterveyslain mukaan opiskeluterveydenhuollon tehtävä on edistää opiskeluympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, opiskelijoiden terveyttä ja opiskelukykyä sekä järjestää opiskelijoille terveyden- ja sairaanhoitopalvelut, johon sisältyvät myös mielenterveyspalvelut ja suun terveydenhuolto. Opiskeluterveydenhuollon tulee myös omalta osaltaan varmistaa koko opiskeluyhteisön hyvinvointia.

Sairaanhoidon sisällyttäminen opiskeluterveydenhuollon palveluihin on erinomainen ratkaisu. Nuorilla sairaudenhoito ja terveydenhoito limittyvät voimakkaasti. Opiskelijat ovat fyysisesti terveimmässä elämänvaiheessaan, mutta oireilevat silti eri syistä paljon ja hakeutuvat siksi vastaanotoille. Runsasta stressiä kokevat opiskelijat oireilevat muita yleisemmin. Haasteena on ymmärtää oireiden monet merkitykset muunakin kuin somaattisten sairauksien merkkeinä. Opiskeluterveydenhuollossa tulee tietysti kyetä diagnosoimaan hoitoa edellyttävät fyysiset ja psyykkiset sairaudet, mutta myös osata kohdata oireilevan opiskelijan huoli ja epävarmuus niin, ettei potilasta vähätellä - leimata turhan valittajaksi - eikä toisaalta vahvisteta oirekeskeisyyttä. Vastaanottotilanteissa tulee kyetä toimimaan niin, että opiskelijan tieto ja ymmärrys itsestä ja oireistaan lisääntyy. Näin jokainen sairausvastaanottokäynti sisältää terveyden edistämistä tilanteessa, jossa opiskelija on altis vastaanottamaan tietoa.

Opiskelijaterveydenhuollon tehtävänä on tarjota laadukkaat terveyden- ja sairaanhoitopalvelut, mutta sen tulee olla enemmänkin. Opiskeluterveydenhuolto on opiskelijoiden työterveyshuoltoa, jonka tulee toimia yhteistyössä sekä kohderyhmänsä että oppilaitosten kanssa. Opiskelukykymalli hahmottaa opiskeluterveyden kenttää, opiskeluhyvinvoinnin osa-alueita ja toimijoita, pohjaksi moniammatilliselle yhteistyölle.

Kristina Kunttu
LT, yhteisöterveyden ylilääkäri
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö
kristina.kunttu@yths.fi

Kirjallisuutta

  1. Kunttu K. Myös opiskelijan työkykyä on tuettava Suom Lääkäril 2008; 63 (37): 3018 – 3021.
  2. Kurri E. Opintojen pitkittymisen dilemma. Tutkimus opintojen sujumattomuustekijöistä yliopistoissa ja niihin vaikuttamisen keinoista. Helsinki: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs. 27, 2006.
  3. Laaksonen E. Yliopisto-opiskelijoiden psyykkinen oireilu ja siihen yhteydessä olevat tekijät. Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 38, 2005.
  4. Lounasmaa J, Tuori M-R, Kunttu K, Huttunen T. Opiskelukyky ja otteen saaminen opiskelusta.
  5. Julkaisussa Kunttu K. (toim.) Oireilevan opiskelijan viesti? Tutkimuksia korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2000 -aineistosta. Helsinki: Kansaneläkelaitos, Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 63. 2004.
  6. Luukkonen J, Liuska H. (toim.) Yliopisto-opiskelu ja opiskelijan työ. Oulu: Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opetusmonisteita ja selosteita 81. 2000.
  7. Pylkkänen K, Repo E. Palauttaako terapia menetetyn opiskelukyvyn. Opiskelukyky ja kuntoutus– projektin loppuraportti. Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 42, 2006.
  8. Merenheimo J. Yliopisto-opiskelijoiden elämänhallinnan tunne. Julkaisussa Luukkonen J,
  9. Liuska H. (toim.) Yliopisto-opiskelu ja opiskelijan työ. Oulu: Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opetusmonisteita ja selosteita 81. 2000:11–38.
  10. Säntti J. Opiskelukyvyn jäljillä. Helsinki: Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs.15, 1999.
  11. Sosiaali- ja terveysministeriö. Opiskeluterveydenhuollon opas. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:12.
  12. Sulander J, Romppanen V. Hyvinvointi koulutyössä ja opiskelussa. Helsinki: Työterveyslaitos, Työympäristötutkimuksen raporttisarja 26, 2007.