Työterveyslääkäri

Nuorten mielenterveysongelmat

Työterveyslääkäri
2009;27(1):45-48
Mauri Marttunen

Nuoruus on useimpien aikuisuuden mielenterveyshäiriöiden tyypillinen alkamisikä. Nuorten mielenterveyshäiriöiden varhainen tunnistaminen ja hoito on tärkeää, jotta nuoruusiän kehitysmahdollisuutta ei hukata. Varhain aloitettu hoito parantaa pitkäaikaisennustetta ja vähentää vakavan työ- ja toimintakyvyn heikkenemisen riskiä. Opiskelija- ja työterveyshuollossa tulisi arvioida systemaattisesti nuorten päihdekäyttöä ja mielenterveyttä.

Nuoruusiän kehitys

Nuoruusikä on yksilön elämänkaaressa lapsuudesta aikuisuuteen siirtymisen vaihe, joka alkaa fyysisestä puberteetista ja päättyy vähittäin nuoreen aikuisuuteen. Nuoruutta luonnehtivat voimakas keskushermoston kehitys, ruumiillinen kasvu ja kehitys, hormonaaliset muutokset sekä tunne-elämän, kognitiivisten toimintojen, käyttäytymisen ja ihmissuhteiden muutokset. Nuoruusiän keskeinen kehityksellinen päämäärä on itse hankitun autonomian saavuttaminen. Nuoruusikä voidaan karkeasti jakaa kolmeen vaiheeseen, joilla on omat kehitykselliset ominaispiirteensä. Varhaisnuoruus ("murrosikä") ajoittuu fyysisen puberteetin käynnistämänä ikävuosiin 12 - 14, keskinuoruus vuosiin 15 - 17, myöhäisnuoruus 18 ikävuodesta alkaen.

Varhaisnuoruus kytkeytyy puberteetin käynnistämiin fyysisiin muutoksiin, kasvupyrähdykseen ja sukukypsyyden saavuttamiseen, ja tämän vaiheen keskeisin kehitystehtävä onkin työstää muuttuvaa suhdetta omaan kehoon. Varhaisnuorta luonnehtivat mielialojen vaihtelut, ristiriidat vanhempien kanssa, "mustavalkoinen" ajattelu, itsekeskeisyys ja lisääntyvä suuntautuminen ikätovereihin. Keskinuoruudessa keskeisin kehitystehtävä liittyy muutokseen suhteessa vanhempiin, omaan itseen ja omaan seksuaalisuuteen. Selkiytyminen näillä alueilla heijastuu usein nuoren lisääntyneenä energisyytenä ja aktiivisuutena. Myöhäisnuoruuden kehityksen myötä vakiintuu ja eheytyy aikuinen persoonallisuus, muodostuu yksilöllinen identiteetti, nuori itsenäistyy ja irrottautuu konkreettisesti lapsuudenkodista. Hän tekee omaa elämäänsä koskevia valintoja niin opiskelun, ammatin kuin ihmissuhteidenkin alueilla.

Nuorten keskeiset mielenterveyden häiriöt

Mielenterveyshäiriöt ovat nuoruudessa noin kaksi kertaa yleisempiä kuin lapsuudessa ja saavuttavat esiintyvyyshuippunsa varhaisessa aikuisuudessa. Noin puolet aikuisuuden mielenterveyshäiriöistä alkaa ennen 14 vuoden ikää ja noin kolme neljäsosaa ennen 24 ikävuotta. Nuorten yleisimmät mielenterveyshäiriöt ovat mieliala-, ahdistuneisuus-, käytös- ja päihdehäiriöt (Taulukko 1). Komorbiditeetti (samanaikaissairastaminen) on nuorilla yleistä; valtaosa jostain mielenterveyshäiriöstä kärsivistä nuorista kärsii vähintään kahdesta samanaikaisesta häiriöstä. Nuoren mielenterveyshäiriön jatkuvuus aikuisikään on sitä todennäköisempää, mitä vakavampi häiriö on. Valitettavasti suuri osa mielenterveyshäiriöstä kärsivistä nuorista ei saa tarvitsemaansa hoitoa. Esimerkiksi vakavasti masentuneista suomalaisnuorista alle puolet on psykiatrisessa hoidossa.

Ahdistuneisuushäiriöt

Moniin nuorten mielenterveyshäiriöihin liittyy ahdistuneisuusoireilua. Normaalin ja patologisen ahdistuksen erottaminen toisistaan perustuu oireiden voimakkuuteen ja niiden aiheuttamaan haittaan jokapäiväisessä toiminnassa. Kun ahdistuneisuus on pääasiallinen oire, voidaan nuorilla käyttää ahdistuneisuushäiriön diagnooseja samoin kriteerein kuin aikuisilla. On tärkeää arvioida ahdistuneisuuden luonnetta ja erotella persoonallisuushäiriöihin ja psykoottistasoisiin häiriöihin liittyvä ahdistuneisuus lievemmistä ahdistuneisuushäiriöistä. Tyypillistä ahdistuneisuushäiriöille on voimakas ahdistuksen tunne, johon usein liittyy somaattisia tuntemuksia ja oireita. Erotusdiagnostisesti on tärkeää tutkia nuori myös somaattisesti ja sulkea pois sydän- ja keuhkoperäisten, neurologisten sekä endokriinisten häiriöiden mahdollisuus. Myös huumeiden ja lääkkeiden ongelmakäyttöön voi liittyä voimakasta ahdistuneisuutta.

Depressiot

Nuoren depression ydinoireet ovat samat kuin aikuisilla: masentunut mieliala, uupumus ja mielenkiinnon menetys. Nuorten depressioissa voi korostua ärtyneisyys, vihaisuus ja reaktiivinen epäsosiaalinen oireilu. Myös mielialojen vaihtelu on nuorilla aikuisia yleisempää. Masennuksen ilmaantuvuus kasvaa puberteetin jälkeen, ja uusien masennusjaksojen alkaminen on todennäköisintä 15–18-vuotiailla. Tytöillä riski on noin kaksinkertainen poikiin verrattuna. Huomattava osa (40–80 %) masentuneista nuorista kärsii jostakin muusta samanaikaisesta mielenterveyden häiriöstä, tavallisimmin ahdistuneisuushäiriöstä, tarkkaavuus- ja käytöshäiriöstä tai päihteiden väärinkäytöstä. Valtaosa depressiota sairastavista nuorista (70–90 %) toipuu vuoden kuluessa, mutta masennusjaksoilla on voimakas uusiutumistaipumus; jopa 70 % sairastuu uudelleen viiden vuoden kuluessa. Toistuvuus on nuorten depressioiden tärkeä ennustetekijä, sillä mitä useampi masennusjakso, sitä huonompi on ennuste. Masennustilat ovat myös yksi merkittävimmistä nuorten itsemurhien riskitekijöistä.

Käytöshäiriöt

Käytöshäiriöitä luonnehtii toistuva ja pysyvä epäsosiaalisen käyttäytymisen malli: nuori rikkoo toistuvasti iänmukaisia sosiaalisia normeja ja kokee oikeudekseen olla piittaamatta muiden ihmisten oikeuksista. Käytöshäiriöt aiheuttavat merkittäviä psyykkisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja niin nuorelle itselleen kuin hänen perheelleen sekä laajemmin koko yhteiskunnalle. Käytöshäiriöt ovat noin viisi kertaa yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Noin puolet nuoruuden käytöshäiriöistä alkaa lapsuudessa, puolet nuoruudessa. Vakavimmilla käytöshäiriöillä on taipumus jatkua aikuisuuteen ja johtaa epäsosiaaliseen persoonallisuushäiriöön. Käytöshäiriöihin liittyy useimmiten myös muita mielenterveyden ongelmia. Psykiatrinen komorbiditeetti lisää rikollisuuden, päihteiden käytön ja epäsosiaalisen persoonallisuuden kehittymisen riskiä.

Päihdehäiriöt

Nuoret kokeilevat päihteitä, useimmiten alkoholia, keskimäärin 13 - 14 vuoden iässä. Varsinaiset päihdehäiriöt alkavat keski- ja myöhäisnuoruudessa. Ne ovat pitkäkestoisia, toistuvia ja usein vaikeahoitoisia. Päihdehäiriöstä kärsivä nuori käyttää usein samanaikaisesti useaa päihdettä. Nuoren päihdehäiriöön liittyy lähes aina jokin muu mielenterveyshäiriö, kuten käytöshäiriö tai depressio. Runsas päihteiden käyttö vaikeuttaa nuoren kognitiivista, emotionaalista ja sosiaalista kehitystä, ja altistaa nuorta riskikäyttäytymiseen. Mitä nuorempana päihteiden käyttö alkaa, sitä todennäköisemmin ongelmat jatkuvat aikuisuuteen, ja sitä suurempia ovat päihdekäytön vaikutukset toimintakykyyn ja muuhun mielenterveyteen.

Häiriöt ja toimintakyky

Nuoren mielenterveyshäiriöiden oireet, kuten ahdistus, ärtyneisyys, sosiaalisista suhteista vetäytyminen tai poissaolot koulusta rajoittavat nuoren vuorovaikutusta ikätovereiden, vanhempien ja opettajien kanssa. Tämä vaarantaa sosiaalisten taitojen oppimista ja iänmukainen kehitys hidastuu tai estyy. Usein toimintakyvyn palautuminen kestää kauemmin kuin oiretason toipuminen tai kognitiivisten kykyjen heikkeneminen. Huono selviytyminen vaikuttaa nuoren käsitykseen itsestään ja voi vaikuttaa haitallisesti hänen tulevaisuutta koskeviin valintoihinsa. Siksi keskeistä nuoren auttamisessa on varhainen ja nopea puuttuminen. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto, monien varttuneiden nuorten kohdalla työterveyshuolto, ovat tässä avainasemassa. Nuoret itse toivovat yleensä nopeaa reagointia yhteydenottoonsa. Usein jo ajankohtaisen elämäntilanteen selvittäminen ja ongelmien jäsentäminen keskustellen vastuullisen aikuisen kanssa auttaa.

Miten tunnistaa ja arvioida?

Kehityksen ja muutosten nopeus ja häiriöiden oirekuvan epämääräisyys voi vaikeuttaa nuoren mielenterveyshäiriön tunnistamista. Etenkin varhaisnuoren mielialat voivat vaihdella nopeasti. Voimakkaat, toistuvat tai pitkään kestävät mielialojen vaihtelut edellyttävät tarkempaa selvittelyä, samoin näpistelynä, kuljeskeluna tai väkivaltaisuutena ilmenevä epäsosiaalinen käytös. Keskinuoruudessa passivisuus, vakavat keskittymisvaikeudet, runsas päihteiden käyttö tai toistuva koulupinnaus voivat edellyttää hoitoon ohjaamista. Myöhäisnuoren oireilu muistuttaa usein enemmän aikuisten oireilua. Nuori kärsii mielenterveyden häiriöstä silloin, kun hänen kehityksensä on pysähtynyt ja häiriön oireet aiheuttavat kärsimystä ja selviä haittoja, kuten opiskelun lamaantumista, ihmissuhteiden lukkiutumista tai vaikeita ristiriitoja lähiympäristön kanssa.

Nuoren psykiatrisessa arviossa on tärkeää sekä diagnostinen että nuoruuskehityksen ja sen mahdollisen häiriintymisen arviointi. Keskeistä on nuoren oireilun vaikutus kehitykseen ja toimintakykyyn. Tietoa kannattaa koota nuorelta itseltään, vanhemmilta, koulusta ja mahdollisesti eri viranomaisilta. Nuorta tulee aina haastatella myös kahden kesken. Häntä voi myös pyytää täyttämään oirekyselyitä. Nuorisopsykiatriseen diagnostiikkaan on olemassa käyttökelpoisia strukturoituja haastattelumenetelmiä.

Nuorten mielenterveyshäiriöiden varhainen tunnistaminen, lievien häiriöiden diagnostiikka ja hoito ovat koulu- opiskelija- ja työterveyshuollon haaste. Vaikeiden häiriöiden diagnostiikka ja hoidon aloitus ja suunnittelu sekä vakavasti itsetuhoisen nuoren hoito kuuluvat erikoissairaanhoitoon. Erikoissairaanhoidossa tapahtuvan akuuttivaiheen jälkeinen jatkohoito ja toimintakyvyn seuranta edellyttävät kaksisuuntaista yhteistyötä ja portaatonta konsultaatiomahdollisuutta mm. työterveyshuollon ja nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon kesken.

Taulukko 1. Taulukko 1. Nuorten mielenterveyshäiriöiden yleisyys
HäiriötyyppiPrevalenssi (%)Sukupuolijakauma
Muokattu taulukosta julkaisussa Marttunen M, Kaltiala-Heino R (2007).
Jokin mielenterveyden häiriö15–25T > P
Mielialahäiriöt5–10T > P
Ahdistuneisuushäiriöt5–15T > P
Päihdehäiriöt5–10T < P
Käytöshäiriö5–10T < P
Syömishäiriöt–5T > P
Ei-affektiiviset psykoosit–2T = P
  • T = tyttö
  • P = poika
  • P = poika
Mauri Marttunen
LT, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, professori
Helsingin yliopisto ja HYKS, nuorisopsykiatria
ja tutkimusprofessori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
mauri.marttunen@thl.fi

Kirjallisuutta

  1. Aalberg V, Siimes M. Lapsesta aikuiseksi -nuoren kypsyminen naiseksi tai mieheksi. Nemo-kustannus 1999.
  2. Aalto-Setälä T, Marttunen M. Nuoren psyykkinen oireilu - häiriö vai normaalia kehitystä? Duodecim2007;123(2):207-13
  3. E Laukkanen, M Marttunen, S Miettinen, M Pietikäinen. Nuorten psyykkisten ongelmien kohtaaminen. Duodecim, Karisto Oy, Hämeenlinna 2006. ISBN 951-656-205-1.
  4. Karlsson L, Pelkonen M, Heilä H, Holi M, Miettunen J, Kiviruusu O, Tuisku V Ruuttu T, Marttunen M. One-year course and predictors of outcome of depression in adolescent psychiatric outpatients. J Clin Psychiatry 2008;69:844-53.
  5. Kessler R, Chiu W, Demler O, Merikangas K, Walters E. Prevalence, severity, and comorbidity of 12-month DSM-IV disorders in the National Comorbidity Survey Replication. Arch Gen Psychiatry 2005;62:617-27.
  6. Kim-Cohen J, Caspi A, Moffit TE, Harrington H, Milne BJ, Poulton R. Prior juvenile diagnoses in adults with mental disorder. Developmental follow-back of a prospective-longitudinal study. Arch Gen Psychiatry 2003;60:709-717.
  7. Marttunen M, Kaltiala-Heino R. Nuorisopsykiatria. Kirjassa: Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim) Psykiatria. 5. uudistettu painos., Duodecim, Gummerus Oy, Jyväskylä 2007:630. ISBN 978-951-656-146-5.
  8. Newman D, Moffitt TE, Caspi A, Magdol L, Silva PA, Stanton W. Psychiatric disorder in a birth cohort of young adults: prevalence, comorbidity, clinical significance, and new case incidence from ages 11 to 21. J Cons Clin Psych 1996;64:552-562.
  9. Patel V, Flisher AJ, Hetrick S, McGorry P. Mental health of young people: a global public-health challenge. Lancet 369:1302-1313.2007.
  10. Ranta K, Kaltiala-Heino R, Rantanen P, Lindberg N, Marttunen M, Laukkanen E, Haapasalo-Pesu K-M. Nuorisopsykiatria - moderni lääketieteen erikoisala. Suom Lääkäril 2008;63:4408-4409.