Sydänsairaudet

Urheilijansydän

Sydänsairaudet
16.6.2014
Hannu Parikka

Urheilijansydämellä tarkoitetaan niitä muutoksia, joita sydämessä tapahtuu sen sopeutuessa toistuvaan kuormittavaan liikuntaan. Sydänmuutoksia ei tapahdu rauhallisessa, terveyden ylläpitämiseen tarkoitetussa liikunnassa. Urheilija ei oirehdi sydänmuutoksistaan, mutta muutokset voivat saada lääkärin epäilemään sydänsairautta. Monesti rajanveto voi olla ongelmallista.

Keinotekoiset ja laittomat urheilusuoritusta parantamaan käytetyt lääkeaineet voivat vaurioittaa sydäntä. Tällöin kyse ei ole sydämen fysiologisesta sopeutumismuutoksesta vaan pahimmillaan hengenvaaraa aiheuttavasta hankitusta sydänsairaudesta.

Sydämen mukautuminen huippu-urheiluun

Voimakastehoinen ja pitkäkestoinen urheilu muokkaa sydämen rakennetta ja siirtää autonomisen hermoston vagaaliseen suuntaan eli tuottaa vagotoniaa. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon on urheiltava muutosten kehittymiseksi. Tiedetään kuitenkin, että noin kolmen tunnin aktiivinen urheilu viikoittain alentaa leposykettä ja lisää vasemman kammion massaa sekä maksimaalista hapenkulutusta. Urheilijamuutoksia on havaittu jo juniori-ikäisillä pitkään kestävyystyyppistä urheilua harjoittaneilla.

Dynaaminen ja staattinen kuormitus johtavat erityyppisiin sydänmuutoksiin. Dynaamisessa kuormituksessa sydämen sykintätaajuus sekä iskutilavuus nousevat. Perifeerinen vastus pienenee, mutta kun sydämen minuuttitilavuus kohoaa voimakkaasti, nettovaikutuksena on verenpaineen nousu. Dynaamisen rasituksen sydänilmentymä on volyymikuormitus.

Staattinen rasitus aiheuttaa sydämeen painekuormituksen. Tässä rasitusmuodossa sykkeen nousu on vähäistä eikä iskutilavuuskaan nouse suuresti. Oleellista on vastuksen jyrkkä lisääntyminen, joten ääreisverenpaine nousee voimakkaasti.

Vagotonialle on ominaista sydämen sykkeen hidastuminen, bradykardia. Se ilmenee erityisesti levossa mutta myös rauhallisena sykkeen nousuna "tavallisessa" rasituksessa. Urheilusuorituksessa syke nousee iän mukaisesti. Hidas syke ei ole merkki sydämen tahdistustoiminnan viasta vaan se on toiminnallista.

Sydämen rakenteen muutokset

Dynaaminen rasitus, esimerkiksi pitkän matkan juoksu, aiheuttaa vasemman kammion koon kasvua sekä seinämäpaksuntumista. Ultraääni- sekä magneettitutkimuksilla on todettu vasemman kammion koon voivan kasvaa poikkimitaltaan 55–60 mm:n kokoiseksi ja seinämäpaksuudet aina 13 mm:iin asti. Muutosta voidaan kutsua eksentriseksi hypertrofiaksi. Vasemman kammion laskennallinen massa lisääntyy. Myös oikea kammio muuttuu vastaavalla tavalla. Muutosten suuruuteen vaikuttavat urheilijan fyysinen koko, sukupuoli sekä etninen tausta.

Staattinen rasitus, voimailulajit tyyppiesimerkkinä, kasvattaa kammioiden kokoa vain vähän, mutta seinämät paksuntuvat selkeästi. Myös tässä muodossa vasemman kammion laskennallinen massa suurenee reilusti. Kammion paksuuntuminen on konsentrista.

Sekä dynaamisia että staattisia rasituksia sisältävät lajit, esimerkkeinä pyöräily ja soutu, laajentavat kammioita ja paksuntavat vasemman kammion seinämää samanveroisesti. Oikeastaan urheilijoista juuri näiden lajien edustajilla on tavattu kaikkein korostetuimpia sydämen adaptaatio- ja massamuutoksia.

Rasituksen tyypistä riippumatta sydämen supistumisvireys (ejektiofraktio) sekä diastolinen relaksaatio eivät eroa urheilemattomien tervesydämisten henkilöiden ominaisuuksista.

Sydämen sähköisen toiminnan muutokset

Sydämen sähköisen toiminnan muutokset ilmenevät EKG-muutoksina (ks. «Sydänfilmi eli EKG»1). Poikkeavaksi luokiteltavia EKG-muutoksia esiintyy 40 %:lla huippu-urheilijoista, tyypillisesti useammin kestävyys- kuin voimalajien urheilijoilla. Mitä voimakkaampi kammiohypertrofia on, sen selkeämmät ovat myös EKG:n poikkeavuudet. Muutokset korostuvat erityisesti hypervagotonisessa tilassa, kuten nukkuessa. Sydänkäyrä muuttuu miehillä useammin kuin naisilla. Urheilijoilla esiintyviä EKG-muutoksia on lueteltu taulukossa «Urheilijan EKG:ssä esiintyviä muutoksia.»1.

Urheilijoilla ei ole havaittu kammioperäisiä rytmihäiriöitä verrokkihenkilöitä enempää. Itsenäistä, mihinkään sydänsairauteen liittymätöntä, eteisvärinää on sen sijaan todettu esiintyvän keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla veteraanikestävyysurheilijoilla enemmän kuin urheilemattomilla.

Kliiniset sydänlöydökset

Lyhyt ja pehmeä ejektiotyyppinen systolinen sivuääni kuuluu usein vasemman kammion ulosvirtauskanavan kuuntelualueella. Kyseessä on fysiologinen virtausääni, joka syntyy hidaslyöntisyyden ja ison iskutilavuuden seurauksena. Fysiologisesti jakautuva toinen sydänääni sekä pehmeä kolmas sydänääni ovat myös yleisiä löydöksiä. Luonteenomaista näille kuuntelulöydöksille on niiden katoaminen istuma-asennossa. Löydökset eivät ole urheilijoille diagnostisia, vaan niitä esiintyy myös urheilemattomilla nuorilla henkilöillä, joilla on kapea rintakehä.

Taulukko 1. Urheilijan EKG:ssä esiintyviä muutoksia.
LöydösOminaisuuksia
Rytmin muutoksetSinusbradykardiaKorostuu nukkuessa.
SinustaukoAjoittain
Sinusarytmia
NodaalirytmiKorvausrytminä sinusbradykardiassa
Johtumisen muutoksetI asteen eteis-kammiodissosiaatioLievänä yleinen
II asteen eteis-kammiodissosiaatio (Wenckebach)Yleinen, erityisesti nukkuessa
Eteis-kammiodissosiaatioKorvausrytminä sinusbradykardiassa, korostuu nukkuessa.
Osittainen oikea haarakatkosHyvin yleinen
Muita muutoksiaP-aallon korkeuden ja keston lisääntyminen
Vasemman kammion paksuntuminenVolttikriteerit täyttyvät hyvin usein, strain-muutosta ei koskaan.
Kapeat, matalat Q-aallot johtuvat septumin aktivaatiosta.
Oikean kammion paksuntuminen
Varhainen repolarisaatio
T-aallon vähäinen kääntyminen
Korkeat piikkimäiset T-aallot