Sydänsairaudet

Sekundaarinen kohonnut verenpaine

Sydänsairaudet
16.6.2014
Silja Majahalme

Sekundaarinen eli muun sairauden aiheuttama kohonnut verenpaine (hypertensio) on melko harvinainen. Vain 1–5 %:lta verenpainepotilaita löytyy sellainen mahdollisesti parannettavissa oleva sairaus (taulukko «Sekundaarisen hypertension syitä. »1), joka aiheuttaa kohonneen verenpaineen.

Sekundaarista verenpaineen nousua esiintyy useimmin nuorilla. Tautia tulisi epäillä aina, jos henkilö on nuori, alle 30-vuotias, eikä hänellä ole todettavissa merkittävää alttiutta kohonneelle verenpaineelle. Toisaalta iäkkäänä ilmaantuva kohonnut verenpaine voi olla merkki sekundaarisesta syystä. Usein kyse on munuaisverenkierron häiriöstä. Samoin äkillinen muutos kohonneen verenpaineen hoitovasteessa voi liittyä sekundaariseen syyhyn.

Epäily syntyy, jos verenpainetta ei saada alenemaan kolmella lääkevalmisteella. Tällöin on varmistuttava, että annostus on riittävä, lääkkeet on otettu ohjeen mukaan ja lääkkeetön hoito on toteutettu. Tällöin erikoislääkärin arvio tarkemmista tutkimuksista on aiheellinen.

Munuaissairauksiin liittyvä kohonnut verenpaine

Muusta syystä aiheutuva kohonnut verenpaine johtuu yleensä munuaissairaudesta. Noin 80 %:lla kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavista potilaista on pysyvästi kohonnut verenpaine. Sen onnistunut hoito hidastaa munuaistaudin etenemistä.

Munuaisvaltimoiden ahtauman aiheuttama (renovaskulaarinen) kohonnut verenpaine on tärkeä ja vaikeasti todettava sairaus. Joko molemmat tai jompikumpi munuaisvaltimoista on merkitsevästi ahtautunut seinämäkalkkiutumisen (ateroskleroosi) tai sidekudoksen liikakasvun seurauksena.

Parhaimmat tutkimusmenetelmät ovat munuaisvaltimoiden kaikukuvaus, magneettikuvaus ja tietokonekerroskuvaus. Munuaisvaltimon ahtauma varmistetaan munuaisvaltimoiden varjoainekuvauksella. Samalla ahtauma voidaan hoitaa tarvittaessa pallolaajennuksella ja asentaa myös tukiverkko (stentti). Nuoren potilaan verenpainelääkitys voidaan usein lopettaa munuaisvaltimon laajennuksen jälkeen.

Lisämunuaisen toiminnan häiriöt

Primaarinen aldosteronismi eli aldosteronihormonin liikaeritys on lisämunuaisen toiminnan häiriö. Se on endokriinisistä syistä tavallisin. Matala kaliumpitoisuus herättää epäilyn tästä sairaudesta. Tämä syy tulee ottaa huomioon, jos verenpainepotilaalla on ilman diureettihoitoa matala kaliumtaso, merkittäviä lihaskramppeja tai lihasheikkoutta.

Sairaus on kuitenkin erittäin harvinainen. Tehtyjen tutkimusten perusteella endokriininen syy verenpaineen nousuun löytyy alle 1 %:lta kohonnutta verenpainetta sairastavista.

Toinen lisämunuaisen toiminnan häiriö, kortisolin liikaerityksestä johtuva Cushingin oireyhtymä, aiheuttaa usein monia muitakin oireita ja löydöksiä. Tyypillisiä löydöksiä ovat muun muassa keskivartalolihavuus, ns. kuukasvoisuus, lisääntynyt ruumiin karvoitus ja ihon sidekudosrepeämät.

Feokromosytooma on lisämunuaisen hyvälaatuinen kasvain, joka erittää noradrenaliinia ja adrenaliinia. Se on erittäin harvinainen kohonneen verenpaineen syy. Verenpaine voi nousta äkkiä lyhytaikaisesti hyvinkin korkealle. Jyskyttävä päänsärky, ihon kuumotus, sydämen tykytys sekä rinta- ja vatsakivut ovat tyypillisiä oireita.

Kilpirauhasen toimintahäiriöt

Sekä kilpirauhasen liikatoimintaan (hypertyreoosi) että vajaatoimintaan (hypotyreoosi) voi liittyä myös verenpaineen nousua. Tyypillistä on verenpainetason vaihtelu eikä yhteyttä kilpirauhasen toimintahäiriöön heti havaita.

Uniapnea

Ylipainon yleistyminen on lisännyt uniapnean esiintyvyyttä. Uniapnea voi aiheuttaa runsasta päiväväsymystä ja alentaa keskittymiskykyä. Tyypillistä uniapneapotilaille on runsas yöllinen kuorsaus, joka tauottuu hengityskatkoksilla. Sydän- ja verenkiertoelimistö voi altistua taukovaiheiden vaikutuksille. Uniapneapotilailla esiintyy yöllä tavallista enemmän rytmihäiriöitä sekä kohonnutta verenpainetta. Uniapnean hoito riittää tavallisesti ja verenpaineen lääkehoitoa voidaan usein vähentää (ks. Uniapnea Käypä hoito -suositus «Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla)»1).

Aortan kaventuma

Aortan kaventuma (koarktaatio) on laskevan aortan kaventuma, joka on lähes aina synnynnäinen (ks. «Aortan koarktaatio»2). Se aiheuttaa tyypillisesti yläraajoihin verenpaine-eron ja alaraajoihin matalan verenpaineen. Yleensä koarktaatio todetaan jo varhaislapsuudessa sivuäänilöydöksen perusteella.

Poikkeava tulos verenpaineen neliraajamittauksessa voi johtua aortan kaventumasta. Leikkaushoito ja nykyisin yhä useammin pallolaajennushoito verkkoputkella täydennettynä estävät kohonneen verenpaineen kehittymisen.

Taulukko 1. Sekundaarisen hypertension syitä.
Uniapnea
Aivokasvaimet
Aortan kaaren kaventuma
Kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta
Lisäkilpirauhasen liikatoiminta
Feokromosytooma
Cushingin oireyhtymä
Akromegalia
Primaarinen aldosteronismi
Munuaisvaltimon ahtautuma
Munuaisperäinen kohonnut verenpaine