Sydänsairaudet

Kohonneen LDL-kolesterolin vaikutukset

Sydänsairaudet
16.6.2014
Katriina Aalto-Setälä

Kohonneen kolesterolitason syy voi olla joko suurentunut kolesterolin saanti tai sen hidastunut poistuminen verenkierrosta (ks. «Kolesteroli ja sydänsairaudet»1). Kokonaiskolesteroli kertoo kuitenkin vain vähän rasva-aineenvaihdunnan tilasta. Tärkeämpää on tietää, minkä kolesterolia kuljettavan partikkelin pitoisuus on poikkeava. LDL-kolesteroli on ns. huonoa kolesterolia, joka kulkeutuu epäsuotuisissa oloissa valtimon seinämään ja ahtauttaa sitä vähitellen. HDL-kolesteroli on taas ns. hyvä kolesteroli, joka kuljettaa kolesterolia valtimon seinämästä pois.

Kun puhutaan kohonneesta kolesterolista ja lisääntyneestä sepelvaltimotaudin riskistä, tarkoitetaan ensisijaisesti LDL-kolesterolia. Normaalisti LDL-kolesterolin pitoisuuden pitäisi olla alle 3 mmol/l. Erittäin suuren riskin potilaalla, jolla on jo todettu valtimokovettumistauti tai sokeritauti, LDL-kolesterolin pitäisi olla alle 1,8 mmol/l.

LDL-kolesterolin kertyminen valtimon seinämään

Kohonnut LDL-kolesteroli voi kerääntyä aikaa myöten valtimoiden seinämää verhoavan sisäkerroksen eli endoteelikerroksen alle. Näin voi käydä, jos esimerkiksi pyörteinen verivirtaus valtimoverisuonen haarautumiskohdalla, kohonnut verenpaine tai diabetes vaurioittaa valtimon sisäpintaa.

Endoteelikerroksen muutokset ja seinämässä oleva kolesteroli aiheuttavat monosyytti-valkosolujen kerääntymistä vaurioalueelle. Ne aktivoituvat ja muuttuvat syöjäsoluiksi eli makrofageiksi, jotka poistavat muuntuneen kolesterolin valtimon seinämästä. HDL-kolesterolihiukkaset poistavat kolesterolin makrofageista takaisin verenkiertoon ja sitä kautta pois elimistöstä.

Jos LDL-kolesterolia on ylimäärin, kolesterolikierto valtimon seinämässä kyllästyy ja kolesterolia alkaa kertyä seinämään. Verisuonen seinämään alkaa vähitellen ilmestyä solunulkoista kolesterolia ja kolesterolikiteitä, joita vapautuu kuolevista makrofageista ja kehittyy ateroskleroottinen seinämämuutos.

Valtimo ahtautuu

Ateroskleroottinen seinämämuutos ahtauttaa vähitellen verisuonta. Liiallinen kolesteroli voi kertyä mihin tahansa valtimoon ja huonontaa kohde-elimen verenkiertoa. Erityisesti rasituksessa ahtauman heikentämä verenkierto ei enää pysty tarjoamaan tarpeeksi verta suonittamalleen alueelle. Syntyy kyseisen alueen virtausvajaus, joka johtaa hapenpuutteeseen. Tämä ilmenee kipuna joko levossa tai rasituksessa. Kaikki ateroskleroottiset valtimosairaudet ovatkin saman taudin eri ilmenemismuotoja (sepelvaltimotauti, aivoverenkierron häiriöt, alaraajojen valtimotauti ts. katkokävely).

Ateroskleroottinen muutos (plakki) voi myös äkillisesti revetä (plakkirepeämä). Repeämän seurauksena verisuoni voi hyytymistapahtuman aktivoitumisen takia tukkeutua ja aiheuttaa kohde-elimen kuolion (sydäninfarkti, aivoinfarkti, jalan kuolio).

Kolesterolia voi kertyä myös muualle elimistöön, jos kolesterolipitoisuus on hyvin korkea. Pääasiassa perinnöllisissä muodoissa (ks. «Familiaalinen hyperkolesterolemia (FH)»2, «Familiaalinen kombinoitu hyperlipidemia (FKH) ja jäännöshyperlipidemia»3 ja «Muut perinnölliset dyslipidemiat»4) kolesterolia voi kertyä esimerkiksi jänteisiin tai ihon alle.