Sydänsairaudet

Familiaalinen hyperkolesterolemia (FH)

Sydänsairaudet
16.6.2014
Katriina Aalto-Setälä

Familiaalinen hyperkolesterolemia on yhden geenin virheen aiheuttama rasva-aineenvaihduntasairaus. Sairaus on yksi yleisimmistä perinnöllisistä sairauksista (esiintyvyys 1:500). Familiaalisessa hyperkolesterolemiassa LDL-partikkeleita verenkierrosta poistavan LDL-reseptorin geeni on virheellinen ja sen seurauksena kolesterolia kertyy verenkiertoon ja myös valtimoiden seinämään. Ateroskleroottisia muutoksia havaitaan jo hyvin varhaisessa iässä.

Familiaalisessa hyperkolesterolemiassa kolesterolia kertyy valtimoiden seinämien lisäksi myös taudille tyypillisiin paikkoihin: akillesjänteisiin kovat kolesterolikertymät (ksantoomat), yläluomiin pehmeät kolesterolikertymät (ksantelasmat), silmään kolesterolikertymä iiriksen ulkoreunaan (arcus lipoideus).

Heterotsygootti- ja homotsygoottimuoto

Familiaalista hyperkolesterolemiaa esiintyy heterotsygootti- ja homotsygoottimuotona. Heterotsygootti on yleisempi muoto. Heterotsygootissa muodossa henkilö on saanut vain toiselta vanhemmaltaan viallisen geenin, toinen geeni toimii normaalisti. Puolet reseptoreista on siten normaaleja. Kolesteroli on 10 mmol/l tasoa. Ilman hoitoa miespuoliset henkilöt sairastavat sydäninfarktin noin 30–40-vuotiaina ja naiset noin kymmenen vuotta myöhemmin.

Jos henkilö on saanut molemmilta vanhemmiltaan viallisen LDL-reseptorigeenin (homostygootti muoto), LDL-kolesteroli ei poistu verenkierrosta lainkaan normaalia reittiä. Näillä potilailla tauti on hyvin hankala. Jos hoitoa ei ole tarjolla tai tautia ei havaita, he voivat sairastua sydäninfarktiin jo ensimmäisten elinvuosiensa aikana. Taudin vaikeampi muoto on hyvin harvinainen (1: 1 000 000).

Diagnoosi

Familiaalinen hyperkolesterolemia todetaan joko tyypillisen kuvan (hyperkolesterolemia, ksantoomat, ksantelasmat, arcus lipoideus, sepelvaltimotautia nuorella iällä lähisukulaisissa) tai veritestien avulla. Suomeen on rikastunut muutama LDL-reseptorigeenin virhe, jotka selvittävät taudin noin 70 %:lla suomalaisista potilaista. Lopuissa suvuissa (30 % suomalaisista potilaista) on yksittäisiä mutaatioita, jotka voidaan tarvittaessa selvittää geenitesteillä.

Geenimutaation löytyminen suvusta helpottaa sukulaisten seulontaa. Se mahdollistaa lääkityksen aloittamisen ja ravintotottumuksiin vaikuttamisen mahdollisimman varhain. LDL-reseptorimutaation DNA-analyysi voidaan tehdä joko veri- tai limakalvonäytteestä. Suomalaisista potilaista 30 % ei kuitenkaan kanna tunnettuja mutaatioita. Heitä ei pystytä siten diagnosoimaan DNA-testin avulla.

On olemassa erityinen lymfosyyttitesti, jonka avulla verisolujen LDL-reseptoreiden toiminta voidaan tutkia. Tutkimuksen avulla voidaan diagnosoida 90 % familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastavista. Tarvittaessa statiinilääkitys tulee tauottaa kuukaudeksi ennen lymfosyyttitestiä.

Hoito

Familiaalisessa hyperkolesterolemiassa kolesterolia kertyy koko elinajan valtimoiden seinämään jatkuvasti koholla olevan kolesterolin vuoksi. Tämän takia tautia sairastavien löytäminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on hyvin tärkeää, jotta lääkityksellä voidaan estää valtimonkovettumistaudin eteneminen.

Familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastaville lapsille ovat ruokavalio-ohjeet ja kasvisterolit ensisijaisia. Varsinainen lääkitys aloitetaan lapsille vain erityistilanteissa. Yleensä potilaiden kolesterolipitoisuus saadaan normaaliksi statiinilääkityksellä ja tarvittaessa siihen voidaan liittää etsetimibi-lääke. Familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastavien rasva-aineenvaihduntalääkitys kuuluu Kelan erityiskorvattavuuden piiriin.

Familiaalisen hyperkolesterolemian hoidossa statiinit ovat tehokkaita. Annokset ovat suuria. Maksimaalisen statiinilääkityksen ja etsetimibin yhdistelmähoito on hyödyllistä.

Homotsygoottien hoito on vaikeaa, sillä nykyinen lääkehoito ei tehoa. Näiltä henkilöiltä kolesterolia voidaan poistaa mekaanisesti plasmafereesillä. Siinä veri kierrätetään säännöllisin väliajoin kehon ulkopuolisen laitteen kautta. Näin kolesteroli "siivilöityy" pois verestä ja veri palautuu takaisin potilaaseen. Geeniterapiaa on myös kokeiltu, mutta mitään kliiniseen käyttöön sopivia sovelluksia ei ole vielä olemassa.