Sydänsairaudet

Diabetes ja sydänsairauksien riski

Sydänsairaudet
16.6.2014
Leo Niskanen

Diabetes mellituksella eli sokeritaudilla tarkoitetaan erilaisia sairauksia, joille on yhteistä se, että veren sokeripitoisuus kasvaa liian suureksi (paastossa plasmasta mitattu arvo 7 mmol/l tai yli). Avaintekijä on insuliinihormoni: sen erityksen loppuminen, määrän riittämättömyys tai vaikutuksen heikkeneminen eli insuliiniresistenssi. Kun insuliinineritys on kokonaan loppunut, on elimistö riippuvainen pistettävästä insuliinista. Kun insuliinineritys on heikentynyt, voidaan tablettihoidolla lisätä eritystä tai vaikuttaa muuten elimistön sokeriaineenvaihduntaan. Myös liikunnalla ja ruokavaliolla on vaikutusta veren sokeripitoisuuteen (kuva «Verensokerin säätely»1).

Pitkäaikainen liian korkea verensokeri johtaa elimistön valkuaisaineiden sokeroitumiseen, mikä voi aiheuttaa elinmuutoksia silmissä, munuaisissa ja hermoissa sekä sydän- ja verenkiertoelimistössä.

Sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden luokittelu perustuu veren sokeripitoisuuden määrittämiseen (taulukko «Sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden diagnostiset kriteerit. Sokeripitoisuudet määritellään paastoarvoina sekä sokerirasituskokeessa (75 g) kahden tunnin kohdalla.»1). Paastoarvoa 6,0–6,9 mmol/l pidetään heikentyneenä, kun käytetään plasmasta mitattuja arvoja. Henkilöllä voi olla myös ns. heikentynyt glukoositoleranssi (eli IGT, impaired glucose tolerance), jonka toteaminen vaatii kahden tunnin sokerirasituskokeen – tällöin paastosokeri voi olla normaali tai heikentynyt, mutta ei saa ylittää diabetesrajaa. Sydän- tai verenkiertosairauksiin sairastuneista kahdella kolmasosalla on aiemmin tiedostamaton sokeriaineenvaihdunnan häiriö tai diabetes.

Kaksi päämuotoa – tyyppi 1 ja tyyppi 2

Diabeteksen kaksi päämuotoa ovat tyypin 1 (aiemmin nuoruustyypin) diabetes ja tyypin 2 (aiemmin aikuistyypin) diabetes. Tyypin 1 diabeteksessa elimistön puuttuva insuliinineritys on korvattava elinikäisellä insuliinihoidolla, ja tyypin 2 diabeteksessa ydinasia on valtimotautivaaran vähentäminen verensokerin, verenpaineen, veren rasvojen ja hyytymistekijöiden hoidolla (ks. «Tyypin 2 diabeteksen lääkehoidon neljä osatekijää»1).

Nimityksistä nuoruus- ja aikuistyypin diabetes on nykyään luovuttu, koska molempia diabetestyyppejä esiintyy sekä lapsilla että iäkkäillä. Tyypin 2 diabeteksella on ollut muita nimiä, kuten vanhuusiän, aikuisiän tai insuliinista riippumaton diabetes. Mikään näistä ei ole kovin onnistunut, koska tautia esiintyy lapsillakin ja insuliinia tarvitaan usein sen hoidossa.

Näillä kahdella diabetestyypillä on paljon yhteistä, ja monissa tapauksissa luokittelu ei ole mahdollista eikä oikein järkevääkään. Usein tyypin 2 diabeteksessa oma insuliinituotanto ehtyy vähitellen ja tauti muistuttaa tällöin tyypin 1 diabetesta. Monissa tapauksissa tautimuotojen välinen ero on kuin veteen piirretty viiva ja tautiluokitus varmentuu vain ajan ja joskus erityistutkimusten avulla.

Diabeteksen yleisyys

Suomessa arvioidaan olevan noin puoli miljoonaa diabeetikkoa. Heistä reilulla 40 000:lla on tyypin 1 diabetes ja lopuilla pääosin tyypin 2 diabetes. Lääkehoidon erityiskorvattavuuden saaneiden. Tyypin 2 diabetespotilaiden määrä lähes kaksinkertaistui vuodesta 2003 (tällöin lukumäärä 126 500) vuoteen 2012, jolloin heitä oli yhteensä 235 300. Luokittelu ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen. Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on Suomessa maailman korkein: alle 15-vuotiasta sairastuu vuosittain 62 henkeä 100 000:sta. Syy tähän maailmanennätykseen on edelleen avoin. Tyypin 2 diabeteksen hitaan ja vähäoireisen kehittymisen vuoksi jokaista tiedossa olevaa diabeetikkoa kohti on yksi henkilö, joka ei tiedä sairastavansa tautia.

Sydänsairauksien riski

Sydänsairauksien riskin kannalta molemmat diabeteksen muodot ovat tärkeitä, mutta tässä suhteessa ne eroavat toisistaan. Tyypin 1 diabeteksessa sydänsairauksien vaara liittyy taudin kestoon, hoitotasapainoon ja mahdolliseen munuaisvaurioon (ks. «Tyypin 1 diabeteksen hoito ja sydänsairauksien ehkäisy»2). Tyypin 2 diabeteksessa (ks. «Tyypin 2 diabetes ja sydän- ja verisuonisairaudet»3) sydän- ja verisuonisairauksien vaara on koholla jo diabeteksen esiasteissa – heikentyneessä glukoosinsiedossa ja/tai metabolisessa oireyhtymässä (ks. «Metabolinen oireyhtymä»4).

Taulukko 1. Sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden diagnostiset kriteerit. Sokeripitoisuudet määritellään paastoarvoina sekä sokerirasituskokeessa (75 g) kahden tunnin kohdalla.
LuokkaMittausVerensokeri (mmol/l, plasma)
NormaaliPaastoAlle 5,6
2 tunnin arvoAlle 7,8
Heikentynyt paastoglukoosi (IFG)Paasto6,0–6,9
2 tunnin arvoAlle 7,8
Heikentynyt glukoosinsieto (IGT)PaastoAlle 7,0
2 tunnin arvo7,8–11,0
DiabetesPaasto7,0 tai yli
2 tunnin arvo11,1 tai yli