Sydänsairaudet

Eteisvärinän oireet ja seuraukset

Sydänsairaudet
6.5.2011
Pekka Raatikainen

Eteisvärinän aiheuttamat oireet vaihtelevat sydän- ja muiden liitännäissairauksien, syketaajuuden sekä potilaan kunnon ja vireystilan mukaan. Osa potilaista ei huomaa eteisvärinää lainkaan, vaan se todetaan sattumalta esimerkiksi terveystarkastuksessa. Tavallisin eteisvärinän aiheuttama oire on nopean ja epäsäännöllisen sykkeen aiheuttama sydämentykytys (palpitaatio).

Eteisvärinä on merkittävin sydänperäiselle embolisaatiolle eli veritulpan syntymiselle altistava tekijä.

Oireet

Monet kokevat eteisvärinän aiheuttaman epäsäännöllisen sykkeen jopa kiusallisemmaksi kuin rytmin nopeutumisen. Muita tyypillisiä oireita ovat väsymys, hengenahdistus, huimaus, päänsärky ja lisääntynyt virtsaamisen tarve.

Rintakipu on harvinaista, ellei potilaalla ole sepelvaltimotautia. Eteisvärinäkohtaukseen liittyvä pyörtyminen (synkopee) voi liittyä vakavaan liitännäissairauteen, kuten sinus- tai eteis-kammiosolmukkeen toimintahäiriöön (ks. «Eteis-kammiosolmukkeen kiertoaktivaatiotakykardia»1), ylimääräiseen oikorataan (Wolf–Parkinson–Whiten oireyhtymään ks. «Eteis-kammiorata (Wolff–Parkinson–Whiten oireyhtymä, WPW)»2) tai aorttaläpän ahtaumaan (ks. «Aorttaläpän ahtauman oireet ja hoito»3). Oireiden vaikeuden arvioinnissa käytetään ns. EHRA-asteikkoa (taulukko « Eteisvärinän aiheuttamien oireiden EHRA-luokitus (European Rhythm Association). Lähde: Eteisvärinän Käypä hoito -suositus 2011.»1).

Suorituskyky

Eteisvärinän aikana eteiset eivät pumppaa verta eteenpäin riittävästi ja kammiot supistelevat epäsäännöllisesti. Sähköimpulssi etenee eteisistä kammioihin vaihtelevalla nopeudella. Siksi sydämen pumppausteho pienenee eteisvärinän vaikutuksesta 20–30 %.

Eteisvärinä voi heikentää suorituskykyä varsinkin kohtauksen alkuvaiheessa. Mikäli sydän on muutoin terve, eteisvärinä ei yleensä rajoita henkilön jokapäiväistä elämää tai liikuntaharrastuksia.

Jos henkilöllä on vaikea sydämen vajaatoiminta, äkillinen eteisvärinäkohtaus voi romahduttaa suorituskyvyn lähes täysin. Se voi aiheuttaa myös keuhkopöhön (ks. «Äkillinen hengenahdistus»4 ja «Akuutin vajaatoiminnan kehittyminen»5).

Sydänmuutokset

Pysyvä eteisvärinä voi aiheuttaa sydämen vajaatoiminnan (ns. takykardiamyopatia, ks. «Sydämen vajaatoiminnan aiheuttajat»6), jos kammiovaste on jatkuvasti liian nopea (yli 110/min). Sinusrytmin palauttaminen sähköisellä rytminsiirrolla, kammiovasteen hidastaminen lääkityksellä tai eteis-kammiosolmukkeen katkaisulla ja tahdistimen asennuksella (kuva «Eteisvärinän kajoava hoito»1) voi parantaa vajaatoiminnan ja kohentaa potilaan suorituskykyä.

Tromboemboliset komplikaatiot

Eteisvärinän aikana eteiset eivät supistu kunnolla, vaan veri seisoo eteisissä. Tämä voi johtaa sydämensisäisen hyytymän muodostumiseen (kuva «Kaikututkimuksessa havaittu verihyytymä»2). Verihyytymä tai sen osia voi irrota ja kulkeutua verenkierron mukana aivoverisuoniin. Se voi aiheuttaa aivohalvauksen eli aivoveritulpan (embolia). Aivohalvauksen lisäksi eteisvärinä voi aiheuttaa tukoksia myös muihin verisuoniin, mutta niitä esiintyy selvästi harvemmin kuin aivoverisuonitukoksia.

Aivoinfarkti

Eteisvärinä on merkittävin sydänperäiselle embolisaatiolle altistava tekijä. Keskimäärin 15–20 % kaikista aivohalvauksista johtuu eteisvärinästä. Näistä vähintään puolet aiheutuu sydänperäisestä embolisaatiosta ilman verenohennushoitoa.

Jos potilaalla on eteisvärinä, hänellä on 2–7-kertainen riski saada aivoinfarkti verrattuna sinusrytmissä olevaan samanikäiseen väestöön.

Jos potilaalla on lisäksi reumaattinen läppävika, aivohalvauksen vaara on jopa 17-kertainen. Taulukossa « Aivohalvauksen riskitekijät eteisvärinässä.»2 on esitetty merkittävimmät aivohalvauksen vaaratekijät eteisvärinässä.

Eteisvärinätyypin vaikutus

Hyytymästä aiheutuva tukosvaara on kohtauksittaisessa eteisvärinässä yhtä suuri kuin jatkuvassa ja pysyvässä eteisvärinässä.

Akuutissa eteisvärinäkohtauksessa tukosvaara on vähäinen. Se lisääntyy nopeasti, jos eteisvärinä jatkuu. Tämän takia pitkittyneen, yli 48 tuntia kestäneen eteisvärinän rytminsiirtoa ei saa tehdä, ellei verenohennushoito ole toteutettu suosituksen mukaisesti (ks. «Verenhyytymisenestolääkityksen aiheet ja toteutus eteisvärinässä»7) tai sydämensisäistä verihyytymää ei ole poissuljettu ruokatorven kautta tehtävällä kaikukuvauksella (kuvat «Esimerkki sydämen seinämärakenteiden mittauksesta kaikututkimuksella»3 ja «Kaikututkimuksessa havaittu verihyytymä»2, ks. «Eteisvärinän toteaminen ja tutkimukset»8). INR-arvon tulee olla rytminsiirtoa edeltäneen kolmen viikon aikana hoitotasolla (INR yli 2,0).

Ennuste

Eteisvärinä on harvoin henkeä uhkaava. Eteisvärinää sairastavien kuolleisuus on noin kaksinkertainen sinusrytmissä olleisiin verrattuna. Eteisvärinää sairastavien kuolleisuus liittyy kuitenkin läheisesti sydänsairauden vaikeusasteeseen, rytmihäiriölääkitykseen ja puutteelliseen verenohennushoitoon. Sen takia on epävarmaa, onko eteisvärinä itsenäinen vaaratekijä vai merkki vaikeasta sydänsairaudesta tai väärästä lääkityksestä.

Sinusrytmin ylläpitämiseksi toistuvat rytminsiirrot ja estolääkitys (rytminhallinta) eivät paranna lieväoireisten iäkkäiden henkilöiden ennustetta. Heidän ennusteensa on täysin sama kuin niiden, joilla eteisvärinän kammiotaajuutta hidastetaan sopivaksi (sykkeenhallinta). Tärkeintä on oikein toteutettu verenohennushoito (ks. «Verenhyytymisenestolääkityksen aiheet ja toteutus eteisvärinässä»7).

Taulukko 1. Eteisvärinän aiheuttamien oireiden EHRA-luokitus (European Rhythm Association). Lähde: Eteisvärinän Käypä hoito -suositus 2011.
EHRA-luokkaKriteerit
1Ei oireita
2Lieviä oireita, jotka eivät vaikuta päivittäiseen elämään
3Vaikeita oireita, joiden takia päivittäinen elämä vaikeutuu
4Sietämättömiä oireita, joiden takia päivittäistä elämää on pitänyt muuttaa
Taulukko 2. Aivohalvauksen riskitekijät eteisvärinässä.
Erittäin suuret riskitekijätAiempi aivoinfarkti tai ohimenevä aivoverenkierron häiriö (TIA)
Aiempi valtimoembolia
Mitraalistenoosi
Tekoläppä
Ikä yli 75 vuotta
Muut merkittävät riskitekijätSydämen vajaatoiminta
Kohonnut verenpaine
Diabetes
Valtimosairaus
Tupakointi
Naissukupuoli
Ikä 65–74 v