Sydänsairaudet

Eteislepatuksen estohoito ja antikoagulaation tarve

Sydänsairaudet
16.6.2014
Pekka Raatikainen

Rytmihäiriölääkitys tehoaa eteislepatuksessa huonosti. Suurin osa potilaista saakin uuden eteislepatuskohtauksen jo vajaan vuoden kuluessa lääkityksestä huolimatta. Eteislepatuksen aikana sykenopeus vaihtelee tyypillisesti portaittain (2:1, 3:1 jne.). Beetasalpaajat hidastavat eteislepatuksen aikaista sykettä varsin huonosti.

Tyypillinen eteislepatus

Eteislepatuksen estolääkitys on usein tehoton ja joskus jopa vaarallinen. Hoitokäytäntö, jossa potilas ottaa rytmihäiriölääkkeen omatoimisesti heti rytmihäiriön alettua ("pill in the pocket"), ei sovi eteislepatuksen hoitoon. Jos eteislepatus toistuu rytminsiirron jälkeen, potilas kannattaa ohjata rytmikardiologin arvioon mahdollista eteislepatuksen katetriablaatiota (ks. «Rytmihäiriön katetriablaatiohoito»1) varten.

Katetriablaatio on syrjäyttänyt lääkehoidon tyypillisen eteislepatuksen estohoidossa lähes kokonaan. Tyypillisessä eteislepatuksessa ablaation kohteena on kolmiliuskaläpän ja alaonttolaskimon välinen kannas. Katetriablaatiossa kannas katkaistaan eli tehdään 2–4 cm pitkä yhtenäinen linja-ablaatio läppäaukon alalaidasta alaonttolaskimoon (kuva «Tyypillisen eteislepatuksen katetriablaatio»1). Toimenpide onnistuu lähes poikkeuksetta, ja eteislepatus poistuu pysyvästi noin 90 %:ssa tapauksista.

Korkea ikä, rakenteellinen sydänvika tai pysyvä eteislepatus ei ole este eteislepatuksen katetriablaatiolle. Vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia, mutta ne on huomioitava ablaatiosta päätettäessä.

Flekainidi tai amiodaroni voivat muuttaa eteisvärinän eteislepatukseksi. Myös tällöin katetriablaatio on tehokas. Etenkin iäkkäillä potilailla, joilla on todettu eteisvärinä (ks. «Eteisvärinän toteaminen ja tutkimukset»2) jo ennen eteislepatuksen ablaatiota, eteisvärinän estolääkitystä joudutaan kuitenkin yleensä jatkamaan.

Poikkeava eteislepatus

Synnynnäisen sydänvian korjausleikkaus voi saada vuosien kuluttua aikaan leikkausarven aiheuttaman takykardian. Tyypillinen poikkeavalle eteislepatukselle altistava korjausleikkaus on eteisväliseinäaukon korjaus (ASD). Tällaisen arpitakykardian ja eteisvärinän katetriablaation tai leikkaushoidon jälkeen ilmaantuvan poikkeavan eteislepatusten hoito on vaikeaa. Lääkehoito ei auta juuri lainkaan ja ablaatiohoito on monimutkaista.

Elektroanatomiset kartoitusmenetelmät ovat parantaneet poikkeavan eteislepatuksen hoitotuloksia. Niiden avulla epätyypillisen eteislepatuksen synnyn ja ylläpidon kannalta kriittisen rakenteen (”kannas”) tunnistaminen on huomattavasti helpompaa kuin perinteisessä kajoavassa elektrofysiologisessa tutkimuksessa. Siksi lääkehoitoon huonosti reagoivat potilaat kannattaa lähettää katetriablaation hoitoarvioon.

Hoitoperiaatteet

Arpitakykardian ablaatiossa katkaistaan rytmihäiriösilmukka yhdistämällä kaksi sähköä johtamatonta aluetta toisiinsa. Yhdistävä hoitolinja voidaan tehdä esimerkiksi leikkausarven ja alaonttolaskimon välille.

Perinteisiin elektrofysiologisiin menetelmiin verrattuna uusilla tekniikoilla (Carto™, En Site NavX™) (ks. «Katetriablaatiomenetelmät»3 ja kuva «Eteisvärinän katetriablaatiomenetelmä»2) on monia etuja. Ne mahdollistavat kolmiulotteisen kuvantamisen, mikä helpottaa rytmihäiriösilmukan kannalta kriittisen kannaksen tunnistamista ja ablaatiolinjan suunnittelua.

Uusien tekniikoiden avulla myös itse ablaation tekeminen on helpompaa. Katetreja voidaan liikuttaa ilman röntgenläpivalaisua, mikä vähentää henkilökunnan ja potilaan saamaa säderasitusta. Tarvittavat välineet ovat kalliita ja niiden käyttö vaatii erityisosaamista.

Antikoagulaatiohoito

Eteislepatuksessa eteinen supistelee nopeasti ja säännöllisesti. Siksi veri virtaa paremmin ja sydämensisäisen verihyytymän muodostumisen vaara on jonkin verran pienempi kuin eteisvärinässä.

Aivohalvauksen ja muiden verisuonitukosten vaara on eteisten supistelusta huolimatta niin suuri, että eteislepatuksessa verenohennushoidon suositus on sama kuin eteisvärinässä (ks. «Varfariinin käyttö eteisvärinässä»4).

Monilla potilailla esiintyy eteislepatuksen lisäksi myös eteisvärinää, mikä altistaa komplikaatioille. Aivohalvauksen lisääntynyt vaara liittyy eteislepatuksessa samoihin riskitekijöihin kuin eteisvärinässä (taulukko «Verenhyytymisenestolääkityksen aiheet ja toteutus eteisvärinässä»5).