Työterveyslääkäri

Työntekijän pakollinen terveystarkastus – milloin ja miksi?

Työterveyslääkäri
2005;23(1):92-95
Seppo Koskinen

Yleistä työterveystarkastuksista

Työterveyshuollossa tehtävien terveystarkastusten tärkeimpänä tavoitteena on työhön liittyvien sairauksien tai oireiden ehkäisy sekä työntekijän työkyvyn ylläpitäminen sekä parantaminen. Tarkastusten tavoitteena on myös selvittää, onko työntekijä sopiva tiettyyn työtehtävään. Sopivuudella tarkoitetaan, että henkilön terveydentila on sellainen, että hänelle ei aiheudu työssä terveydellistä vaaraa eikä hän aiheuta vaaraa toisten henkilöiden turvallisuudelle. Tarkastuksilla voidaan todeta työn yksilölle aiheuttamat terveysvaarat ja antaa hänelle tietoja näistä vaaroista sekä ohjausta. Lisäksi terveystarkastuksilla seurataan työntekijän työssä selviytymistä ja vaikutetaan työntekijän terveyden ja työkyvyn ylläpitämiseen sekä edistämiseen.

Työterveystarkastusten pakollisuus perustuu suuressa määrin siihen, että työnantajalle ei ole jätetty mahdollisuutta laiminlyödä velvoitteitaan vedoten työntekijöiden suostumuksen puutteeseen. Tarkastuksissa keskitytään nimenomaan työhön liittyvien riskien ja työkykyä uhkaavien tekijöiden tunnistamiseen, poistamiseen sekä seurantaan. Osallistumisvelvollisuuden taustalla on sinänsä hyväksyttävä terveyden edistämiseen ja ylläpitämiseen liittyvä intressi. Työnantajan kannalta työhön liittyvillä terveystarkastuksilla on merkitystä muun muassa työsuojeluun ja –turvallisuuteen liittyvien vastuunäkökohtien vuoksi ja työntekijän kannalta kyseessä on hänen oman terveytensä suojelu ja edistäminen.

Hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n mukaan terveystarkastus on tehtävä ainakin seuraavissa tapauksissa, ellei tarkastusta ole toimitettava muun lain nojalla: 1) sijoitettaessa työntekijä työtehtäviin, joista aiheutuu erityistä sairastumisen vaaraa tai tapaturmavaaraa taikka työtehtävien muutoin sitä edellyttäessä; 2) työntekijän työskennellessä erityistä sairastamisen vaaraa tai tapaturmavaaraa aiheuttavissa työtehtävissä; 3) työntekijän iän, sukupuolen, fysiologisen tilan sekä työstä johtuvien terveyden vaarojen ja haittojen sitä edellyttäessä; 4) normaalista poikkeavien työvuorojen tai yötyön sitä edellyttäessä; 5) uusien käyttöön otettavien aineiden ja menetelmien terveysvaikutusten sitä edellyttäessä; 6) tarvittaessa työtekijän terveydentilan toteamiseksi myös altistumisen loputtua; 7) työn terveydellisten erityisvaatimusten perusteella; 8) tarpeen vaatiessa työtehtävien olennaisesti muuttuessa tai työuran eri vaiheissa; sekä 9) sairausvaiheiden yhteydessä työntekijän terveydentilan ja työkyvyn sitä edellyttäessä.

Usein tätä listaa käytetään perusteena arvioitaessa pakollisen terveystarkastuksen alaa. Lähes kaikki listan kohdat liittyvät tilanteisiin, joissa työ asettaa tekijälle erityisiä vaatimuksia. Luettelon kaksi viimeistä kohtaa ovat kuitenkin toisentyyppisiä. Esimerkiksi maininta "tarpeen vaatiessa työuran eri vaiheissa" on erittäin yleispiirteinen edellytys ja sallii monenlaisia perusteluja pakollisen terveystarkastukseen määräämiselle. Myös luettelon viimeinen kohta oikeuttaa pakollisen terveystarkastuksen mielestäni periaatteessa lähes aina silloin, kun työntekijällä on vielä jokin sairausvaihe meneillä.

Edellä mainittu luettelo on näiden viimeisten kohtien osalta jopa yllättävän salliva. Koska kyse on asetuksentasoisesta sääntelystä, on tarkasteltava vielä erikseen se, miten työterveyshuoltolaki sääntelee pakollisen terveystarkastuksen edellytykset.

Velvollisuus osallistua terveystarkastukseen työterveyshuoltolain mukaan

Säännös yleisesti. Työterveyshuoltolain (TyötervL) 13 §:ssä säädetään työntekijän velvollisuudesta osallistua terveystarkastukseen. Työsopimuslaissa, toisin kuin valtion virkamieslaissa ja laissa kunnallisesta viranhaltijasta, ei ole vastaavaa säännöstä. Sen mukaan työntekijä ei saa ilman perusteltua syytä kieltäytyä osallistumasta terveystarkastukseen, joka työhön sijoitettaessa tai työn kestäessä on välttämätön: 1) hänen terveydentilansa selvittämiseksi erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä tai työympäristössä; tai 2) hänen työ- tai toimintakykynsä selvittämiseksi työstä aiheutuvien, terveydentilaan kohdistuvien vaatimusten vuoksi. Pakollinen terveystarkastus suoritetaan yhteisymmärryksessä työntekijän kanssa siten kuin potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 6 §:ssä säädetään. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun terveystarkastuksen perusteella annettavaan todistukseen merkitään saman säännöksen mukaan yleinen arvio työntekijän terveydellisistä edellytyksistä hoitaa hänelle kuuluvia tai hänelle osoitettaviksi suunniteltuja tehtäviä.

Pykälä sai lopullisen sisältönsä eduskunnassa perustuslakivaliokunnan täsmennysvaatimusten jälkeen. Silti jälkeenpäin arvioiden säännös on edelleen salliva. Säännöksen avoimuus koskee lähinnä luettelon kaksi kohtaa. Tämän kohdan sanamuotoon sopii kahdenlaisia tilanteita: 1) työ on sellaista, että siitä aiheutuu terveydentilaan kohdistuvia vaatimuksia, jotka pitää selvittää, mutta työntekijä on normaalityökykyinen, ja 2) työ on tavallista, mutta työntekijän terveydentila on sellainen, että hänen terveydentilansa pitää tutkia sen selvittämiseksi, selviääkö hän työstä aiheutuvista vaatimuksista. Jälkimmäisestä tilanteesta voidaan mainita esimerkkinä työntekijän mielenterveydenhäiriöiden merkitys hänen kyvylleen selviytyä työnsä aiheuttamista vaatimuksista.

Pykälään lisättiin säännös todistukseen merkittävästä yleisestä arviosta samassa yhteydessä, kun lakia yksityisyyden suojasta työelämässä täydennettiin vuonna 2004 muun muassa säännöksillä huumausaineiden käyttöä koskevien tietojen käsittelystä. Säännös vastasi asiasta annetun hallituksen mukaan senhetkistä käytäntöä. Lisäys toteaa sen, että arvio koskee nimenomaan työntekijän terveydellisiä edellytyksiä hoitaa työtehtäviä. Koska säännös liittyy huumausaineiden käytön selvittämiseen, sen yhteydessä juuri työntekijän "ominaisuuksien" selvittäminen on keskeistä.

Vaikka pakollisen terveystarkastuksen soveltamisalaa työntekijän perusoikeuksia koskevana velvollisuutena ei voida tulkita laajentavasti, pakolliseen tarkastukseen voidaan säännöksen sanamuodon perusteella määrätä joko työstä tai työntekijästä johtuvista syistä. Kyse on sekä työhön sijoittamisvaihetta (esimerkiksi työhön tulovaihe) että työsuhteessa olemisaikaa koskevasta työnantajan oikeudesta määrätä työntekijä tällaiseen tarkastukseen. Koska pakollinen terveystarkastus liittyy työnantajan vastuupiirissä olevaan työturvallisuudesta huolehtimiseen, työturvallisuuden kannalta voidaan pitää hyväksyttävänä, että rajatilanteissa esimerkiksi työntekijän työkyky ennemmin tarkistetaan kuin jätetään tarkistamatta.

Työstä aiheutuu terveydellisiä vaatimuksia hyvin moninaisissa asiatilanteissa. On ylimalkaan vaikea esittää sellaisia tehtäviä, jotka eivät asettaisi vaatimuksia työntekijän työkyvylle. Tällaisista syistä johtuen pakollisen terveystarkastuksen soveltamisala on nykyisin erittäin laaja. Käytännön kannalta voidaan jopa perustellusti olla sitä mieltä, että työnantajalla on oikeus määrätä työntekijä pakolliseen terveystarkastukseen aina. Tällöin vapaaehtoiset terveystarkastukset olisivat pääsääntöisesti vain niitä, joihin työntekijä itse vapaaehtoisesti menee. Pakolliseen terveystarkastukseen ei luonnollisestikaan voida määrätä oikeutta väärinkäyttäen (kiusanteko, leimaaminen tms. syy).

Pakollisesta terveystarkastuksesta kieltäytyminen. Työntekijä ei saa ilman perusteltua syytä kieltäytyä osallistumasta työterveyshuoltolain 13 §:ssä tarkoitettuun terveystarkastukseen, joka on tarpeen terveydellisten edellytysten selvittämiseksi kyseiseen työhön. Perustellun syyn on katsottu olevan olemassa muun muassa silloin, kun työtekijälle on äskettäin suoritettu vastaava terveystarkastus.

Mikäli työntekijä kieltäytyy osallistumasta pakolliseen terveystarkastukseen eikä hän esitä kieltäytymiselleen perusteltua syytä, on terveystarkastuksen tekijällä oikeus ilmoittaa työnantajalle kieltäytymisestä sekä siitä, että työntekijä ei ole ilmoittanut kieltäytymiselleen perusteltua syytä. Työnantajalla ei tällaisessa tilanteessa ole oikeutta sijoittaa työntekijää kyseiseen työhön. Ilman perusteltua syytä pakollisesta terveystarkastuksesta kieltäytyminen estää työnantajaa saamasta selville työntekijän työ- ja toimintakyvyn kyseiseen tehtävään on sitten kyse työntekijästä tai työstä johtuvista selvittämättä jääneistä seikoista. Kieltäytyminen saattaa tällöin sellaisenaan olla työsopimuksen irtisanomis- tai jopa purkamisperuste etenkin tilanteissa, joissa työnantajalla on perusteltu epäily työntekijän sopivuudesta tehtävään.

Mikäli työntekijän velvollisuus osallistua terveystarkastukseen koskee tilannetta, jossa työstä tai työympäristöstä aiheutuu erityinen sairastumisen vaara tai työ- ja toimintakyvyn selvittäminen on tarpeen työn aiheuttamien vaatimusten vuoksi ja terveystarkastus osoittaa, että työntekijällä henkilökohtaisten terveydellisten ominaisuuksien takia on ilmeinen alttius saada työstä vaaraa terveydelleen, työntekijää ei saa käyttää tällaiseen työhön. Tämä laissa suoraan ilmaistu lopputulos koskee siis myös työntekijästä johtuvia syitä.

Mikäli tarkastuksessa työntekijällä todetaan erityinen herkkyys, heikkous tai muu syy, joka voi kyseisessä työssä johtaa terveyden vaarantumiseen, tai mikäli tarkastuksessa todetaan terveyden haittaan viittaavia työperäisiä löydöksiä, tulee ensi sijassa tutkia mahdollisuudet kyseisen haitan poistamiseen tai vähentämiseen tasolle, josta terveyden haittaa ei aiheudu. Jos poistaminen ei ole mahdollista, ei edellä mainittua työntekijää voida käyttää kyseiseen työhön, vaan hänet on – jos tarjolla olevaa työtä on - siirrettävä työhön, josta ei aiheudu terveyden vaaraa.

Työnantajan työterveyshuoltolain mukainen tiedonsaantioikeus

Työterveyslääkäri saa antaa työnantajalle erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä kirjallisen lausunnon terveystarkastusten johtopäätöksistä sekä niiden perusteella aiheellisista työsuojelutoimista, siltä osin kuin ne liittyvät työsuojeluun ja työterveyshuoltoon. Terveystarkastusten johtopäätöksillä tarkoitetaan tietoa työntekijän terveydellisestä soveltumisesta tiettyyn tehtävään. Soveltumista koskeva johtopäätöstieto voidaan ilmaista esimerkiksi sanoin "sopiva, ei-sopiva tai rajoituksin sopiva". Johtopäätöstieto ei saa sisältää työntekijän terveyteen liittyviä tietoja. Työterveyslääkärillä on oikeus toimittaa johtopäätöstieto suoraan työnantajalle vain niissä pakollisissa terveystarkastuksissa, jotka suoritetaan erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä.

Mikäli työntekijän työ- tai toimintakykyä selvitetään työstä aiheutuvien, terveydentilaan kohdistuvien vaatimusten vuoksi, terveystarkastuksen perusteella annettavaan todistukseen merkitään yleinen arvio työntekijän terveydellisistä edellytyksistä hoitaa hänelle kuuluvia tai hänelle osoitettaviksi suunniteltuja tehtäviä. Työterveyshuollon antaessa työnantajalle terveystarkastuksen perusteella arvion työntekijän työkelpoisuudesta, lausunto saa sisältää ainoastaan työkelpoisuutta koskevat seikat ilman diagnoosia tai muutakaan terveydentilaa koskevaa yksityiskohtaista tietoa. Yksityiskohtaisempien terveydentilatietojen luovuttaminen edellyttää työntekijän suostumusta. Ilman työntekijän suostumusta työnterveyshuollolla ei ole myöskään oikeutta tilata työntekijää koskevia aikaisempia potilastietoja hänen entisen työnantajansa työterveyshuollosta.

Työnantaja on monin tavoin sidottu pakollisen terveystarkastuksen johtopäätöstietoihin ja arviointiin. Työnantajalla ei ole oikeutta suorittaa itse terveystarkastuksia. Mikäli työnantaja siis valitsee keinoksi selvittää työntekijän työkykyä pakollisen terveystarkastuksen, hän on myös sidottu sen lopputuloksiin. Jos johtopäätöstiedoissa tai arvioinnissa todetaan henkilö sopivaksi taikka työkykyiseksi, työnantaja ei voi ilman uutta terveystarkastusta pitää työntekijää työhönsä terveytensä takia soveltumattomana. Pakollista terveystarkastusta pidetään tältä kannalta lähtökohtaisesti luotettavana. Työntekijälle on esimerkiksi myös ennen työsuhteen päättämistä annettava mahdollisuus esittää selvitys terveydentilastaan, jos terveystarkastus ei vastaa työntekijän mielestä enää nykyhetkeä.

Työterveyslääkärin pelkät suositukset tai kehotukset eivät sen sijaan velvoita työnantajaa järjestämään taikka oikeuta työntekijää vaatimaan tiettyä työtä. Jos työnantajalla on kuitenkin ollut työnjohto-oikeutensa puitteissa mahdollisuus työturvallisuutta ja työntekijän terveyttä edistäviin järjestelyihin, tällä saattaa olla myöhemmin merkitystä arvioitaessa työkyvyn edelleen heikentymistä tai työntekijän työsuhteen päättämiskynnystä.

Vaikka työntekijä todettaisiin edeltäneen sairasloman ja suoritettujen hoitotoimenpiteiden jälkeen työkykyiseksi, kokonaisarvioinnissa työterveyslääkäri voi työntekijän sairaushistorian, omien havaintojensa ja työpaikan tuntemuksensa perusteella katsoa työntekijän terveydentilansa puolesta työnantajalla tarjolla oleviin työtehtäviin tai entiseen työhönsä silti sopimattomaksi. Työkykyarviointi voi tällöin sisältää esimerkiksi arvion siitä, että työntekijä ei vastaisuudessa tule hänen yksilölliset rakenteelliset ominaisuutensa ja muut työpaikan olosuhteet huomioon ottaen ilman toistuvia sairauslomia selviytymään työsopimuksensa mukaisista tehtävistä ja että työntekijän työkyky on siksi pysyvästi alentunut ainakin entiseen työhön. Vaikka työnantaja on tällöin edellä mainituin tavoin velvollinen ryhtymään töiden mitoituksessa ja järjestelyissä erityistoimenpiteisiin työntekijän terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi, rajoittuu velvollisuus tarjolla oleviin töihin. Työntekijä ei voi edellyttää, että työnantaja muuttaa esimerkiksi muiden työntekijöiden toimenkuvia niin, että uusi tehtävä vastaisi hänen työkykyänsä.

Jos työntekijän terveystarkastuksen jälkeen todetaan olevan työkykyinen, työnantajalla ei ole oikeutta terveystarkastusperiaatteella kohdistaa haitallisia seuraamuksia kyseiseen työntekijään. Työnantaja ei voi tällöin myöskään estää työntekijää palaamista työhönsä rikkomatta velvollisuuttaan tarjota työntekijälle työsopimuksen mukaista työtä. Myöskään tarkastuksen kohteella ei ole mahdollisuutta kohdistaa seuraamusvaatimuksia työnantajaan, jos lääkäri toteaa työntekijän työkykyiseksi (ilmeisiä ja loukkaavia oikeuden väärinkäyttötilanteita lukuun ottamatta).

Joissakin tilanteissa työnantajalla saattaa olla oikeus keskeyttää asianomaisen työnteko siihen saakka, kunnes pakollisen terveystarkastuksen lopputulos selviää. Työnantajan on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sekä fyysisestä että henkisestä työturvallisuudesta huolehtimiseksi työpaikalla. Työnteon keskeytys ei saa kestää enempää kuin terveydentilan selvittäminen välttämättä vaatii eikä sitä saa tarpeettomasti jatkaa tulosten selvittyä.

Työnantajalla ei ole sen sijaan mitään oikeutta saada tietoa vapaaehtoisen terveystarkastuksen tuloksista tai johtopäätöksistä. Vaikka työntekijä antaisi tällaisen tarkastuksen osalta suostumuksensa terveydentilatietojensa luovuttamiseen työnantajalle tai toimittaisi terveydentilatiedot työnantajalla itse, laki yksityisyyden suojasta työelämässä rajoittaa työnantajan oikeutta käsitellä tällaisen terveydentilatarkastuksen tietoja.

Lopuksi

Työterveyshuoltolain pakollisen terveystarkastuksen soveltamisala on laaja. Sen piiriin kuuluvat sekä erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavat työt ja työympäristöt että työntekijän työ- ja toimintakyvyn selvittäminen työn sen tekijälle asettamien vaatimusten vuoksi. Molempien asioiden tarkoittamat tilanteet ovat moninaisia. Jälkimmäisen kohdan yhteydessä kyse voi olla sekä työstä että työntekijästä johtuvista pakollisen terveystarkastuksen tarpeista. Työntekijästä johtuvat syyt tällaiselle terveystarkastukselle voivat johtua esimerkiksi työntekijän mielenterveydellisistä häiriöistä.

Pakollisen terveystarkastuksen laaja soveltamisala tarkoittaa sitä, että vapaaehtoisia terveystarkastuksia käytännössä ovat todellisesti vain ne, joihin työntekijä omasta tahdostaan ryhtyy. Muuten työnantajalla on lainsäännösten tasolla laaja harkintavalta arvioida se, kenelle määrätään velvollisuus osallistua terveystarkastukseen. Tästä syystä aluksi esitellyn luettelon kaksi viimeistä kohtaa eivät sittenkään ole vain ajattelemattomuuksia, vaan ne kuvaavat pakollisen terveystarkastuksen laajaa soveltamisalaa.

Seppo Koskinen
työ- ja sosiaalioikeuden professori
OTT, VTK
Lapin yliopisto
sekoski@utu.fi