Työterveyslääkäri

Vuorotyö ja terveys

Työterveyslääkäri
2008;26(2):113-116
Jaana Miettinen

VUOROTYÖTÄ tekevien ihmisten määrä maassamme on jatkuvasti lisääntynyt. Syynä tähän ovat yhteiskunnan kasvavat vaatimukset palveluiden saatavuudesta 24 tuntia vuorokaudessa, tuotannollisten vaatimusten lisääntyminen ja globalisaatio. Vuorotyöhön liittyy monenlaisia terveydellisiä haittoja, vuorotyö rajoittaa sosiaalista elämää ja aiheuttaa sitä kautta yksilölle monitahoisia paineita. Vuorotyötä tekevien henkilöiden hyvin suunnatuilla terveystarkastuksilla voidaan vuorotyön aiheuttamia ongelmia tehokkaasti ennaltaehkäistä ja vähentää. Tietyt sairaudet asettavat rajoituksia vuorotyön tekemiselle.

Vuorotyötä tekee Suomessa hieman yli 30 % työntekijöistä. Vielä vuonna 2003 vuorotyötä tekeviä oli 24 %, joten vuorotyöläisten määrä lisääntyy koko ajan. Vuorotyötä tekevistä kolmannes tekee myös yötyötä. Työ katsotaan yötyöksi silloin, kun sitä tehdään vähintään kolme tuntia klo 23–06 välisenä aikana ja työntekijä voidaan luokitella yötyötä tekeväksi silloin, kun työhön sisältyy vähintään 20 yövuoroa vuodessa. Eniten vuorotyötä Suomessa tehdään liikenteessä (65 %) ja määrän odotetaan kasvavan edelleen, teollisuudessa (45 %), maataloudessa (40 %), sosiaali- ja terveysalalla (38 %) sekä kaupan alalla (35 %). Vuorotyön osuus on lisääntynyt eniten maataloudessa ja kaupan alalla. Taulukko «Laskennallinen arvio vuorotyötä tekevien määrästä Suomessa vuonna 2007»1

Vuorotyö voi olla monimuotoista; perinteistä kaksi- tai kolmivuorotyötä, pelkkää yötyötä, jaksotyötä tai ns. matkatyötä. Perinteinen vuorotyö ja jaksotyö ovat tyypillisempiä vuorotyön muotoja palkansaajilla, hyvin epäsäännölliset työajat yrittäjillä. Miesten ja naisten välillä ei ole eroja vuorotyön tekemisen yleisyydessä. Viikonlopputyötä vähintään kerran kuukaudessa joko yhtenä tai kahtena päivänä tekee runsas kolmannes työntekijöistä; eniten maataloudessa, kuljetus- ja liikennealalla sekä palveluammateissa. Huomiotta ei pidä jättää ns. palkatonta ylityötä, jota tekevät mm. tieteen tai taiteen parissa työskentelevät henkilöt sekä hallinto- ja toimistotyötä tekevät henkilöt. Arviolta noin kolmannes työikäisistä ihmisistä jatkaa työpäivän jälkeen töiden tekemistä kotona. Tämän on mahdollistanut tietotekniikan nopea kehitys.

Vuorotyön osuus työajasta on lisääntynyt yhteiskunnallisten vaatimusten kasvun myötä. Tänä päivänä on tarjottava palveluja monella alalla 24 tuntia vuorokaudessa. Tuotannolliset vaatimukset ovat koventuneet ja moni työ perustuu tulosvastuuseen. Ihmisten omat vaatimukset oman elämänsä suhteen ovat kasvaneet; pitää olla rahaa käytettävissä, hankitaan suuria asuntoja, matkustellaan ja harrastetaan. Tämä elämän "oman näköiseksi" muokkaaminen vaatii rahaa. Toisaalta korostuu vapaa-ajan arvostus, toisaalta työn sitovuus. Väestön ikärakenteen muuttuessa vanhempiin ikäluokkiin painottuvaksi tarvitaan lisää ympärivuorokautisia palveluja myös vanhustenhuollon ja palveluasumisen sektoreilla.

Vuorotyöhön liittyvää lainsäädäntöä

Valtioneuvoston asetus terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (1485/2001) ohjeistaa työterveyshuoltoa terveystarkastuksien suorittamisessa.

Työaikalaki (605/1996) ja sen täydennys vuodelta 2003 (2003/66/EY) noudattavat EU:n työaikadirektiiviä (93/104EY). Laissa määritellään enimmäistyöaika, lepoajat, vuosilomat ja maksimi, yhtäjaksoisen työrupeaman kesto (48 h). Lain tavoitteena on suojata työntekijän terveyttä ja turvallisuutta. Työaikalain mukaan säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Jaksotyö on joustava työaikajärjestely, josta on säädetty, että kolmen viikon työtuntimäärä saa olla enintään 120 tuntia ja kahden viikon 80 tuntia. Yhtäjaksoisen vuorokausilevon työvuorojen välillä pitää olla vähintään yhdeksän tuntia. Ylityötä saa teettää vain työntekijän suostumuksella ja enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjaksolla, enintään 250 tuntia kalenterivuodessa.

Työturvallisuuslain (10a§ 1 mom) mukaan yötyötä tekevälle työntekijälle on tarvittaessa järjestettävä mahdollisuus työtehtävien vaihtoon, milloin tämä on olosuhteet huomioon ottaen mahdollista ja työtehtävien vaihtaminen on työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet huomioiden tarpeellista työpaikan olosuhteiden tai työn luonteen työntekijän terveydelle aiheuttaman vaaran torjumiseksi.

EU:n direktiivin (92/85/ETY) mukaisesti raskaana olevia, äskettäin synnyttäneitä tai imettäviä työntekijöitä ei saa vaatia työskentelemään öisin, mikäli yötyö saattaa vaarantaa työntekijän terveyden ja turvallisuuden. Direktiivin sanamuoto jättää paljon tulkinnan varaa käytännön toteutukselle. Tämän takia työterveyshuollon asianmukainen tietämys työpaikan olosuhteista on tärkeää.

Biologista taustaa ihmisen rytmisopeutuvuudesta

Ihmisen merkittävin ulkoinen tahdistaja on valon määrä. Suomen olosuhteissa tämä tarkoittaa sitä, että vuorotyön kuormittavuus koetaan eri vuodenaikoina hyvin erilaisena, koska valon määrä vaihtelee suuresti. Sisäisenä päätahdistajana ihmisellä toimii aivojen suprakiasmaattinen tumake, joka on eräänlainen solujen omia kelloja tahdistava keskuskello. Mikäli päätahdistin ei toimi, voivat solut toimia itsenäisesti omalla rytmillään. Tällainen toiminta käynnistyy äärimmäisissä tilanteissa esim. äkillisissä katastrofitilanteissa. Vuorotyö voi rasittavimmillaan olla äärimmäiseen tilanteeseen verrattava olosuhdetekijä.

Ihmisen perusrytmi on uni-valve-rytmi, joka on pituudeltaan n.24.2 tuntia (sirkadiaaninen rytmi). Joustovaraa rytmissä on 4 tuntia kumpaankin suuntaan ja sopeutumisnopeus on 1-2 tuntia vuorokaudessa. Rytmin pidentäminen on helpompaa kuin sen lyhentäminen. Tämä konkretisoituu lentomatkustamisen yhteydessä ns. jet lag-ilmiönä. Yleensä koetaan, että idästä länteen lentäminen on helpompaa kuin lännestä itään. Vuorotyössä perusrytmi tulee huomioida vuorojärjestelmiä laadittaessa.

Yksilöön liittyvänä vaihteluna vaikuttaa vuorotyöhön sopeutumiseen se, onko henkilö tyypiltään aamu- vai iltaihminen. Tätä ominaisuutta on vaikeaa muuttaa pysyvästi, jonkin asteinen, väliaikainen mukauttaminen on mahdollista. Ikääntymisen myötä ihmiset yleensä muuttuvat enemmän aamutyyppisiksi.

Vuorotyöhön liittyviä terveysriskejä

Vuorotyöhön liittyy monenlaisia terveysriskejä. Usein ensimmäisä oireita vuorotyön aiheuttamasta kuormituksesta ovat unihäiriöt. Unihäiriöitä ja sen myötä vuorokausirytmin häiriöitä alkaa esiintyä lisääntyvässä määrin 40 ikävuoden jälkeen. Normaalin unen edellytyksiin kuuluvat todellinen unen tarve, oikea-aikaisuus ja deaktivaatio. Epätyypilliseen työaikaan elimistö pyrkii siirtymään lepotilaan, vaikka työntekijä on aktiivinen. Vuorotyön tekeminen lyhentää normaalia unta n. kaksi tuntia ja REM-unen osuus vähenee. Kertyy univajetta ja uni koetaan lepoa-antamattomaksi. Käytännössä kaikilla vuorotyötä tekevillä esiintyy lyhytaikaista unettomuutta ja väsymystä, 25 % vuorotyötä tekevistä kärsii jatkuvasta väsymyksestä. Tämä on huomionarvoinen asia ja pitää muistaa terveystarkastuksen yhteydessä mietittäessä vuorotyön soveltuvuutta.

Vuorotyö lisää riskiä sairastua verenpainetautiin verenkiertoelimistön epänormaalin stressiaktivoitumisen kautta. Kammioperäisiä lisälyöntejä esiintyy enemmän vuorotyötä tekevillä. Jo todettu verenpainetauti voi pahentua ja sydämen vajaatoiminnan kehittymisen riski kasvaa. Vuorotyöläisen riski sairastua sepelvaltimotautiin on jopa yli 40 % korkeampi kuin päivätyötä tekevän riski. Vuorotyö on syynä n. 7 %:ssa sepelvaltimotautitapahtumista ja se voidaan katsoa sepelvaltimotautitapahtuman merkittäväksi itsenäiseksi riskitekijäksi. Mikäli henkilöllä on lisäksi diabetes, korkeat veren rasva-arvot, mikä saattaa aiheuttaa hyytymishäiriöitä, ylipaino ja hän tupakoi, on sepelvaltimotautitapahtuman riski varsin korkea.

Vuorotyö lisää riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen ja saattaa heikentää jo todetun diabeteksen hoitotasapainoa. Epätyypilliseen aikaan työskenneltäessä, etenkin öisin valvottaessa, lisääntyy vapaiden rasvahappojen määrä elimistössä. Tämä johtaa insuliiniresistenssin nousuun ja sen seurauksena elimistön glukoosinsieto heikkenee. Sokeritasapainoon vaikuttaa myös vuorotyön aiheuttama vaihtelu stressihormonien erityksessä (kortisoli). Vuorotyöläisen on lisäksi usein hankalaa noudattaa säännöllisiä ruokailuaikoja ja terveellistä dieettiä.

Vuorotyötä tekevän henkilön kohdalla tulee muistaa myös endokrinologiset sairaudet, kuten Cushingin tauti, Connin tauti ja feokromosytooma, joihin kaikkiin liittyy häiriöitä ns. stressihormonien tuotannossa ja kliinisenä oireena on usein kohonnut verenpaine. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla saattaa hormonitasapaino häiriintyä vuorotyön takia.

Neurologisista sairauksista epilepsian oireisuus voi lisääntyä aivokuoren epänormaalin aktivaation takia, migreeni saattaa pahentua tai puhjeta uudelleen, Parkinsonin taudin oireet saattavat lisääntyä, etenkin sen mielialaoireet väsymyksen myötä. Lihasheikkoussairauksien kohdalla tulee huomioida oireiden lisääntymisen aiheuttama toimintakyvyn heikkeneminen.

Sairauksia, joiden kohdalla vuorotyön sopivuutta tulee erityisesti arvioida, ovat erilaiset dementiasairaudet, uniapnea, hankalat unihäiriöt, narkolepsia ja erilaiset aivoverenkiertohäiriöiden jälkitilat. Psyykkisistä sairauksista ehdottomia vasta-aiheita vuorotyölle ovat psykoottinen oireilu, kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaikeat persoonallisuushäiriöt, elimelliset aivo-oireyhtymät ja päihderiippuvuus. Suhteellisia vasta-aiheita ovat masennus, ahdistuneisuus ja vaiket unihäiriöt. Jokaisen työntekijän kohdalla on harkittava tilannetta erikseen muistaen, että näitä sairauksia voidaan myös hoitaa tehokkaasti. Hyvä hoitokontakti ja tukitoimenpiteet ovat tarpeellisia työkyvyn ylläpitämiseksi.

Ruuansulatuskanavan oireista kärsii 25–75 % vuorotyötä tekevistä henkilöistä. Näistä suuri osa on toiminnalisia vatsavaivoja, mutta esim. pohjukaissuolihaavaa on todettu esiintyvän vuorotyötä tekevillä miehillä enemmän kuin päivätyötä tekevillä. Suolistosyöpää esiintyy vuorotyötä tekevillä enemmän. Vatsavaivojen syyt tulee aina selvittää yli 50-vuotiailla.

Rintasyöpäriski vuorotyötä tekevillä naisilla on eri tutkimusten perusteella jopa 50–63 % korkeampi kuin päivätyötä tekevillä naisilla. Tämän oletetaan perustuvan siihen, että estrogeenin eritys lisääntyy etenkin yöllä työskenneltäessä ja toisaalta melatoniinin eritys laskee. Melatoniinilla on syövän kasvua estäviä vaikutuksia. Vuorotyötä tekevillä naisilla esiintyy lisääntymisterveyden häiriöitä enemmän kuin päivätyötä tekevillä naisilla. Raskaana olevilla on enemmän keskenmenoja, ennenaikaisia synnytyksiä ja pienipainoisia lapsia. Kuukautishäiriöitä esiintyy nuorilla naisilla ja siltä pohjalta ovat hedelmällisyyshäiriöt yleisempiä kuin päivätyötä tekevillä. Riskit ovat suurempia kolmivuorotyössä kuin kaksivuorotyössä.

Tapaturmariski on vuorotyössä suurempi kuin päivätyössä. Riskin kohoaminen johtuu väsymyksestä, vireystilan laskusta, tarkkaavaisuuden herpaantumisesta, suorituskyvyn epätasaisuudesta, arviointikyvyn heikkenemisestä, motivoitumattomuudesta ja aineenvaihdunnallista syistä. Riskialoja ovat etenkin liikenne, vaarallisten aineiden kuljetus, vaarallisten toimialojen laitosten prosessien valvonta, palo- ja pelastusala sekä vartiointiala.

Vuorotyön ergonomiaa

Vuorojärjestelmiä on monenlaisia ja parhaaksi vuorotyön terveyshaittojen minimoinnin kannalta on havaittu vuorojen nopea ja säännöllinen kierto myötäpäivään (aamu-päivä-ilta-yö).Työvuorojen pituus ei saisi ylittää kahdeksaa tuntia ja työvuorojen välin tulisi olla vähintään 11 tuntia. Peräkkäisiä vuoroja saa olla korkeintaan viidestä seitsemään. Hyviin sijaisjärjestelyihin kannattaa panostaa. Työtehtävien yksitoikkoisuuden minimoinnilla, yksilölliset tekijät huomioimalla ja työtilojen sekä -välineiden kunnossapidolla voidaan vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen työpaikalla. Kun ergonomia-asiat on hyvin hoidettu, vähenee myös tapaturmariski.

Terveystarkastukset vuorotyötä tekeville

Alkutarkastus tehdään ennen vuorotyön aloittamista ja sen yhteydessä tulee selvittää tarkoin, soveltuuko työntekijä vuorotyöhön. Määräaikaistarkastuksia suositetaan tehtäväksi kahden ensimmäisen vuoden ajan vuosittain ja sen jälkeen aina 50-vuotiaaksi asti kerran viidessä vuodessa. Yksilökohtainen arviointi on kuitenkin tärkeää ja tarkastusvälit määritetään kunkin työntekijän tarpeiden mukaisesti. Yli 50-vuotiaiden työntekijöiden kohdalla tarkastuksia tehdään 2–3 vuoden välein ja yli 60-vuotiaille kerran vuodessa. Taulukko «Yleissuositukset terveystarkastuksista vuorotyötä tekeville»2

Eri ikäiset työntekijät altistuvat vuorotyössä erilaisille kuormitteille. Nuorilla psyykkiseen hyvinvointiin tulee kiinnittää erityishuomiota. Nuorilla taloudelliset syyt saattavat ajaa vuorotyöhön tai työtä tehdään opiskelun ohella, jolloin kuormitus on korkeaa, eikä nuori työntekijä aina itse havaitse kuormitusoireita. Hyvä terveysneuvonta on tärkeää. Vakiintuneessa työsuhteessa olevat työntekijät kestävät vuorotyön kuormitusta parhaiten. Ikääntyessä sekä fyysisen että henkisen sietokyvyn rajat madaltuvat, ihmisillä on enemmän kroonisia sairauksia ja vuorotyön terveysriskit kasvavat. Oikein suunnatuilla terveystarkastuksilla voidaan tehokkaasti ehkäistä vuorotyön aiheuttamia terveyshaittoja ja edistää työntekijöiden hyvinvointia.

Taulukko 1. Laskennallinen arvio vuorotyötä tekevien määrästä Suomessa vuonna 2007
ToimialaVuorotyötä tekevien määrä (%-osuus) toimialoittain
Liikenne113 750 (65 %)
Teollisuus209 700 (45 %)
Maatalous45 200 (40 %)
Sosiaali- ja terveysala127 700 (38 %)
Kaupan ala138 250 (35 %)
Muut toimialat yhteensä113 000
Taulukko 2. Yleissuositukset terveystarkastuksista vuorotyötä tekeville
Ennen vuorotyön aloittamista
  • lääketieellisten vasta-aiheiden selvittäminen ja terveysneuvonta
Vuorotyön aloittamisen jälkeen
  • terveydentilan seuranta ja terveysneuvonta haittojen vähentämiseksi
Kahtena ensimmäisenä vuorotyövuotena kerran vuodessa, sen jälkeen
  • alle 25-vuotiaat: vähintään 5 v. välein, yksilölliseen riskin arviointiin perustuen tarv. 1–3 v. välein
  • 25–49-vuotiaat: vähintään 5 v. välein, yksilölliseen riskin arviointiin perustuen tarv. useammin
  • 50–60-vuotiaat: 2–3 v. välein
  • yli 60-vuotiaat: kerran 1–2 vuodessa yksilöllisen riskin arvioinnin mukaan
Taulukko 3. Tietolaatikko: Vuorotyö ja terveys
  • huolellinen terveysriskien kartoitus ennen vuorotyön aloittamista
  • terveydentilan seuranta
  • terveystarkastusten oikea kohdentaminen
  • olemassaolevinen sairauksien hyvä hoito
  • oikeanlaiset vuorojärjestelmät
  • ihminen on "päiväeläin"
Jaana Miettinen
LL, työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri
Työterveyslaitos Turku
jaana.miettinen@ttl.fi

Kirjallisuutta

  1. Hakola T., Hublin C., Härmä M., Kandolin I., Laitinen J., Sallinen M. Toimivat ja terveet työajat, TTL 2007.
  2. Härmä M. Workhours in relation to stress, recovery and health. Scand J Work Environ Health 2006;32(6, special issue):502-514.
  3. Knutsson A. Health disorders of shift workers Occupational Medicine 2003;53:103-108.
  4. Bonnefond A., Härmä M., Hakola T., Sallinen M., Kandolin I., Virkkala J. Interaction of Age WITH Shift-Related Sleep-Wakefulness, Sleepiness, Performance, and Social Life Experimental Aging Research, Volume 32, Number 2, April-June 2006, pp. 185-208.