Sydänsairaudet

Digoksiini ja muut vajaatoiminnan hoidossa käytettävät lääkkeet

Sydänsairaudet
16.6.2014
Raimo Kettunen

Digoksiini

Digoksiini on autonomisen hermoston tasapainoa parantava ja nesteen eritystä eli diureesia lisäävä lääke. Se voi kuitenkin huonontaa vaikeasta sepelvaltimotaudista kärsivän vajaatoimintapotilaan ennustetta. Digoksiinia suositetaan käytettäväksi beetasalpaajan ja ACE:n estäjälääkityksen kanssa, jos vajaatoimintapotilaalla on lisäksi eteisvärinä.

Oikein käytettynä digoksiini estää vajaatoiminnan pahenemisvaiheita ja sairaalahoidon tarvetta. Digoksiinin edullinen vaikutus saadaan aikaan jo pienillä annoksilla, joten tämän lääkkeen annostelussa varovaisuus on viisautta.

Muut lääkkeet

Sydämen vasemman kammion supistumisen toimintahäiriö on eteisvärinäpotilailla tromboembolista aivohalvausta aiheuttava riskitekijä (ks. «Eteisvärinän oireet ja seuraukset»1), siksi hyytymisenestolääke eli antikoagulantti kuuluu ehdottomasti vajaatoimintapotilaan eteisvärinän hoitoon. Sen sijaan sinusrytmissä olevilla potilailla ei antikoagulantista tai asetyylisalisyylihaposta eli "aspiriinista" ole osoitettu kiistatonta hyötyä. Antikoagulanttihoitoa annetaan kuitenkin melko usein sellaisillekin vajaatoimintapotilaille, joilla ei ole eteisvärinärytmihäiriötä.

Amlodipiinia ja felodipiinia lukuun ottamatta kaikki muut kalsiuminestäjät ovat enemmän tai vähemmän haitallisia lääkkeitä vajaatoimintapotilaille. Nitraatit kuuluvat oireiden hoitoon erityisesti sepelvaltimotaudista johtuvaa vajaatoimintaa sairastavilla. Amiodaronia on beetasalpaajien ohella pidetty ainoana vajaatoimintapotilaille sallittuna rytmihäiriölääkkeenä.

Tulehduskipulääkkeitä tulee välttää vajaatoimintapotilailla natriumin kertymisen ja siitä aiheutuvan munuaistoiminnan häiriön vaaran takia. Valitettavasti näiden lääkkeiden välttäminen ei ole helppoa, sillä iäkkäät potilaat tarvitsevat usein kipulääkkeitä.