Sydänsairaudet

Sydänfilmi eli EKG

Sydänsairaudet
16.6.2014
Mika Laine

Sydänfilmin eli EKG:n (elektrodikardiografia) avulla selvitetään sydämen sinussolmukkeen ja johtoratajärjestelmän toimintaa. Mahdolliset rytmihäiriöt saadaan selville, jos ne osuvat EKG:n ottohetkeen. Tärkeä EKG:n käyttöalue on sydänlihaksen hapenpuutteen (iskemian) ja infarktivaurioiden tutkiminen. Sydänlihaksen paksuntuminen (hypertrofia) voidaan usein todeta EKG:n avulla. EKG:stä saadaan usein myös viitteitä sydänsairauksista, kuten läppävikojen aiheuttamasta eteisten tai kammioiden kuormituksesta.

EKG:n toimintaperiaate

EKG kuvaa sydämen sähköistä toimintaa. Sydämen eteisten ja kammioiden perättäinen aktivoituminen aiheuttaa sähkökentän, jonka muuttumista voidaan mitata EKG:n avulla. Raajoihin kytkettävillä elektrodeilla (raajakytkennät) mitataan jännitettä raajojen välillä, ja sydämen etupuolelle heijastuvaa sähkökenttää tarkastellaan rintakehälle kiinnitettävillä elektrodeilla (rintakytkennät). Raajakytkennöistä ja rintakytkennöistä saadaan yhteensä 12 sähkökäyrää.

EKG-rekisteröinti

EKG-rekisteröinnissä elektrodit kiinnitetään potilaan ranteisiin, nilkkoihin ja rintakehälle kuvan «Elektrodien kiinnitys EKG-rekisteröinnissä»1 osoittamalla tavalla. Hyvän rekisteröinnin saamiseksi iho puhdistetaan ja tarvittaessa ihokarvat poistetaan ennen elektrodien kiinnittämistä. Sydänfilmissä otetaan tyypillisesti noin kymmenen sekunnin mittainen otos sydämen sähkötapahtumista.

Potilas on puhumatta ja liikkumatta koko rekisteröinnin ajan. Muut elektroniset laitteet, kuten matkapuhelin, saattavat aiheuttaa häiriöitä EKG-käyrään.

Häiriötön rekisteröinti on perusta EKG:n luotettavalle tulkinnalle. Huono EKG-käyrä hylätään ja rekisteröinti tehdään uudelleen.

EKG:n tulkinta

Normaalissa EKG:ssä nähdään ensimmäisenä eteisten aiheuttama heilahdus (P-aalto), jota seuraa kammioiden sähköisen aktivaation aiheuttama QRS-heilahdus (kuva «Normaali EKG»2 ja «Normaali 12-kytkentäinen EKG»3). Sähköisen aktivaation palautuminen lepotilaan näkyy loivahuippuisena T-aaltona.

EKG-käyrän tulkinta perustuu sairauksien aiheuttamien muutosten havaitsemiseen. Apuvälineenä voidaan käyttää EKG-viivainta (kuva «EKG-viivain»4) tai harppia. EKG:n tulkinnassa on suositeltavaa tarkastella sydänfilmiä järjestelmällisesti tietyn kaavan mukaan (taulukko «EKG:n tulkinta.»1). Näin kaikki mahdolliset poikkeavuudet tulevat huomioiduksi.

Taulukko 1. EKG:n tulkinta.
YleissilmäysVaikutelma
Kammiotaajuus eli sykeTasainen tai vaihteleva, taajuus
P-aaltoMuoto, kesto
PQ-aikaKesto, säännöllisyys
QRS-heilahdusMuoto, kesto, suunta
T- ja U-aaltoMuoto, suunta
QT-aikaKesto