Sydänsairaudet

Rytmihäiriötahdistimen toimintaperiaate

Sydänsairaudet
16.6.2014
Pekka Raatikainen

Rytmihäiriötahdistin toimii samalla periaatteella kuin elvytyksessä käytettävä defibrillaattori, tosin sydämen sisällä. Tahdistingeneraattori on ihon alle asennettava, suunnilleen tulitikkurasian kokoinen laite, joka seuraa sydämen rytmiä jatkuvasti ja hoitaa henkeä uhkaavat kammioperäiset rytmihäiriöt automaattisesti. Varsinaisen tahdistinlaitteen lisäksi järjestelmään kuuluu yksi tai useampi sydämen sisälle laskimon kautta vietävä johdin (elektrodi). Kammiojohto on erikoisrakenteinen ja kykenee välittämään rytmihäiriön poistamiseksi tarvittavan äkillisen virtakentän sydänlihakseen.

Sydämen toiminnan seuranta

Tahdistinjärjestelmä toimii kuin pieni tietokone. Elektrodien avulla se seuraa sydämen rytmiä jatkuvasti. Se havaitsee, jos syke on liian nopea tai liian hidas. Normaalista poikkeava rytmi tallentuu laitteen muistiin sydänfilmin tapaan.

Hoidosta vastaava lääkäri voi ohjelmointilaitteen avulla lukea laitteeseen tallentuneet tiedot. Samalla hän varmistaa, että laite on tunnistanut ja hoitanut rytmihäiriön oikein.

Rytmihäiriön hoito

Sykkeen hidastuessa liiallisesti rytmihäiriötahdistin toimii tavanomaisena sydämentahdistimena (ks. «Tahdistintyypit hitaan sydämen tahdistuksessa»1). Kun vaarallisen tiheälyöntisyys alkaa, laite havaitsee sen välittömästi. Laite palauttaa sydämen normaalin rytmin rytmihäiriön luonteen ja laitteen ohjelmoinnin mukaan joko ns. ylitahdistuksella, sähköisellä rytminsiirrolla tai defibrilloimalla.

Ylitahdistuksessa laite pysäyttää kammiotakykardian tahdistamalla sydäntä rytmihäiriötä nopeammalla taajuudella muutaman herätteen ajan. Ylitahdistus ei aiheuta kipua, ja useimmat potilaat eivät huomaa sitä lainkaan. Yli 90 % tavanomaisista kammiotakykardioista loppuu ylitahdistuksella.

Jos ylitahdistus ei tehoa, laite palauttaa normaalin rytmin antamalla voimakkaan sähköiskun. Iskua kutsutaan sähköiseksi rytminsiirroksi (kardioversioksi), kun se ajoitetaan sydämen rytmin mukaisesti, ja defibrillaatioksi, jos sitä ei voida ajoittaa sydämen kammion supistuksen mukaisesti. Defibrillaatiossa käytetään suurempaa energiaa (30–40 J) kuin kardioversiossa (5–10 J).

Sekä rytminsiirto että defibrillaatio voivat olla kivuliaita, vaikka käytettävä energia on huomattavasti pienempi kuin ulkoisessa rytminsiirrossa (50–360 J). Vakavassa rytmihäiriössä potilas saattaa mennä tajuttomaksi eikä tunne kipua.

Tarvitsemansa energian rytmihäiriötahdistin saa erikoisparistosta, joka kestää rytmihäiriöhoidon sekä muun tahdistustarpeen mukaan 5–10 vuotta.