Sydänsairaudet

Kolesteroli ja sydänsairaudet

Sydänsairaudet
16.6.2014
Katriina Aalto-Setälä

Kolesterolista puhutaan usein kielteisessä mielessä sepelvaltimotautia aiheuttavana tekijänä, mutta kolesteroli on ihmiselle myös välttämätön aine. Se on kaikkien solukalvojen rakenneosa. Lisäksi sitä tarvitaan monien elimistölle tärkeiden aineiden (kortisoni, testosteroni, estrogeeni, progesteroni, D-vitamiini) valmistukseen.

Kohonnut kolesterolitaso johtuu joko lisääntyneestä ravinnon kolesterolimäärästä tai hitaasta kolesterolin poistumisesta verenkierrosta. Kohonnut kolesteroli ei sinällään aiheuta mitään oireita. Sen haitallisuus ilmenee vuosien ja vuosikymmenten kuluessa, kun kolesterolia kerääntyy valtimon seinämään (ks. «Kohonneen LDL-kolesterolin vaikutukset»1 ja «Valtimon ahtautuminen ja tukkeutuminen»2). Seinämä paksuntuu ja samalla valtimo ahtautuu ja valtimon ruokkiman alueen verenkierto huononee. Sydämen valtimon (sepelvaltimo) seinämän kolesterolikertymä voi repeytyä ja aiheuttaa suonen äkillisen tukkeutumisen eli akuutin sydäninfarktin ("sydänkohtaus").

Kolesteroli ja sepelvaltimojen ahtautuminen

Jo 1800-luvulla havaittiin valtimoita ahtauttavien muutosten sisältävän kolesterolia. Epidemiologiset tutkimukset osoittivat 1950–1960-luvuilla erityisesti LDL-kolesterolipitoisuuden yhteyden valtimokovettumistaudin etenemiseen. Kohonneen kolesterolitason lisäksi rasva-aineenvaihdunnassa on kuitenkin myös muita tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat sepelvaltimotautiriskin arvioinnissa.

Tunnettuja sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ovat tupakointi, diabetes, kohonnut verenpaine sekä suvun nuorella jäsenellä esiintynyt sepelvaltimotauti. Sepelvaltimotaudissa jokin riskitekijöistä vaurioittaa valtimon seinämää. Itse ahtauttava muutos johtuu kolesterolin kertymisestä verisuonen sairaaseen seinämään.

Vuonna 1972 suomalaisten kolesterolitasot olivat maailman korkeimpia ja sepelvaltimotautikuolleisuus myös väestömäärään suhteutettuna maailman suurinta. Suomessa tehty tutkimus selvitti sepelvaltimosairastavuutta vuosina 1972–1997. Tuona aikana sepelvaltimotautikuolleisuus vähentyi miehillä 64 % ja naisilla 71 %. Suurin itsenäinen selittäjä tuolle muutokselle oli kolesterolitasojen lasku.

Rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden syyt

Kohonneen kolesterolitason syy voi olla joko suurentunut kolesterolin saanti tai sen hidastunut poistuminen verenkierrosta. Suurentunut saanti johtuu yleensä runsaasti eläinperäisiä rasvoja sisältävästä ravinnosta.

Ravinnon vaikutus seerumin kolesterolitasoon on yksilöllinen. Toisilla ravinnon kolesteroli nostaa seerumipitoisuuksia enemmän kuin toisilla ja heillä ravintotottumuksien muuttaminen vähentää tehokkaasti seerumin kolesterolitasoja.

Osa rasva-aineenvaihdunnan häiriöistä on perinnöllisiä sairauksia eli sairaus havaitaan useissa perheenjäsenissä tai on pystytty osoittamaan jossain rasva-aineenvaihduntaan liittyvässä geenissä poikkeavuus, joka selittää veren rasvojen eli lipidien poikkeavat arvot perheessä (ks. «Familiaalinen hyperkolesterolemia (FH)»3, «Familiaalinen kombinoitu hyperlipidemia (FKH) ja jäännöshyperlipidemia»4 ja «Muut perinnölliset dyslipidemiat»5).

Rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoitotavoitteet

Kolesterolin normaaliarvot ja häiriöiden hoitotavoitteet ovat kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia. Nykyiset hoitotavoitteet ja suositukset ovat vuodelta 2013 (taulukko «Rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoidon tavoitteet. Suuren riskin henkilö on henkilö, jolla on todettu sepelvaltimotauti tai muu ateroskleroottinen sairaus (aivovaltimotauti, perifeerinen valtimotaut»1).

Nykykäsityksen mukaan veren kokonaiskolesteroli on koholla, kun se on yli 5 mmol/l. Sepelvaltimotaudin ehkäisyssä oireettomien henkilöiden tavoitearvot ovat korkeammat, kuin niillä, joilla on jo todettu valtimotauti (sepelvaltimotauti tai aivohalvaus) tai joilla on diabetes. Kokonaiskolesterolin ohella huomiota kiinnitetään myös muihin rasva-aineenvaihdunnan osiin (ks. «Kohonneen LDL-kolesterolin vaikutukset»1 ja «Matala HDL sydänsairauden riskinä»6), erityisesti LDL-kolesteroliin.

Taulukko 1. Rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoidon tavoitteet. Suuren riskin henkilö on henkilö, jolla on todettu sepelvaltimotauti tai muu ateroskleroottinen sairaus (aivovaltimotauti, perifeerinen valtimotauti) tai diabetes.
Rasva-arvoTavoite
* = diabeetikko, jolla ei ole kohde-elinvuriota, keskivaikea munuaisten vajaatoiminta
** = sepelvaltimotauti, aivohalvaus, katkokävely, sokeritauti, johon liittyy kohde-elinvaurio, vaikea munuaisten vajaatoiminta
KokonaiskolesteroliAlle 5 mmol/l
Suuren riskin henkilö: alle 4,5 mmmol/l
Kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhdeAlle 4
LDL-kolesteroliAlle 3 mmol/l
Suuren riskin potilas: alle 2,5 mmol/l*
Erityisen suuren riskin potilas: alle 1,8 mmol/l**
TriglyseriditAlle 2 mmol/l
HDL-kolesteroliYli 1 mmol/l